Koronapandemian hiljennyttyä on luonnollista tarkastella kokemuksia ja oppeja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on tässä keskeisessä asemassa. Kokemuksia on summattu viime kesänä ilmestyneessä Duodecim-lehden erikoisnumerossa (13-14:2023), mutta sen lisäksi myös julkisuudessa on vaadittu laaja-alaista arviointikomissiota. Tällä ulostulolla lienee tarkoitus nostaa THL:n profiilia suhteessa muihin pandemian aikaisiin toimijoihin, kuten hallitukseen ja sosiaali- ja terveysministeriöön.
Koronapandemian positiivisia seurauksia on vaikkapa THL:n diagnostiikkakyvyn koheneminen (Niina Ikonen ym. Duodecim 2023;139:1111). On mielenkiintoista lukea, että syksyllä 2021 THL sai Euroopan Unionin rahoitusinstrumentin kautta rahoitettua ”keskisuuren” sekvensointilaitteiston hankinnan, joka on sittemmin mahdollistanut Suomessa havaittujen koronavirusten tyypittämisen siinä määrin, että nyt tarvittava tyypitystoiminta on voitu pääosin keskittää THL:n laboratorioon. Näinhän asian pitäisikin olla. On silti perin erikoista, että tällaista perushankintaa ei ole aiemmin saatu toteutettua omin voimin, vaan siihen on tarvittu EU:n hätärahoitusta. – Esimerkkinä voisi mainita tässä yhteydessä, että teimme Tampereella Rokotetutkimuskeskuksen laboratoriossa rotavirusrokotusohjelman aloittamisen jälkeen vuosikausia Suomessa todettujen rotavirustapausten tyypittämistä yhteistyössä THL:n kanssa, koska THL:llä ei ollut itsellään kapasiteettia. No nyt Tampereen uusi yliopisto on ajanut alas tämän laboratorion (Rokotetutkimuslaboratorion alasajo Tampereella 25.5.2023), joten senkin puolesta on hyvä, että THL kykenee itse hoitamaan myös nämä tyypitykset – koronapandemian ansiosta.
Itse koronapandemian aikana suurimman tyypitystaakan kantoivat Helsingin ja Turun yliopistojen virusopin laitokset ja myös Tampereen Fimlab Oy. Kaikissa näissä jouduttiin rakentamaan lisäkapasiteettia, mikä vain osoittaa, miten vajaa koko Suomen PCR-sekvensointikyky oli pandemian alussa. Ehkä se on vieläkin vajaa. Viime kevään virologipäivillä Tampereella vaadittiin 200 miljoonan euron lisäpanostusta näille laboratorioille tulevaisuuden tarpeisiin.
Diagnostiikan kehittäminen THL:ssä on selvästi laitoksen omissa käsissä. Samoin esimerkiksi reaaliaikaisten rokotustietojen keruu sai pandemiasta lisää puhtia ja kuuluu vahvasti THL:n kehitettäviin kohteisiin. Tämän lisäksi THL:llä tuntuu olevan suuri kiinnostus asioihin, jotka eivät ole niinkään omaa alaa, ainakaan yksiselitteisesti.
Jo THL:n Terveysturvaajat -osaston pandemia-aikainen johtaja Mika Salminen esitti tehtävät jättäessään syksyllä 2022 yllättäviä katumusharjoituksia ”ylilyönneistä” mainiten mm. koulujen sulkemiset. Nyt osaston uusi johtaja Otto Helve panee vielä paremmaksi vaatiessaan ”totuuskomissiota” selvittämään monien muiden korona-ajan toimenpiteiden vaikutuksia.
Voidaan kyllä helposti jälkiviisastella monista asioista, jotka jo aikanaan ja nyt jälkikäteen ovat voineet harmittaa ja joista voi olla eri mielipiteitä. Koulujen etäopetuksen lisäksi listaan tulee vaikkapa maskipakko, turvavälit, rajojen sulkeminen, ravintoloiden toimintarajoitukset ja liikuntapaikkojen sulkemiset ja kontaktiseuranta. Sokerina pohjalla on Uudenmaan sulku, joka jäytää edelleen pääkaupunkilaisia.
Vaikka kaikista näistä on varmasti erilaisia näkemyksiä, niin jälkikäteen tehtävä arviointi ”laaja-alaisessa komissiossa” on ongelmallista. Kaikki ratkaisut on tehty ajassa sen hetkisen tilanteen, tietämyksen ja uhkakuvien mukaisesti. Jälkiviisastelu ei paljoa auta, koska sama tilanne ei koskaan tule toistumaan. Toisaalta mikään komissio ei koskaan voi saavuttaa yksimielisyyttä tällaisissa asioissa, ja mielipiteiden jakautuminen riippuu jäsenten valinnasta. Jos vaikka 20 jäsenisestä komissiosta koulujen sulkemista pidetään (siis jälkikäteen) liioiteltuna äänin 11-9, ei tällä tiedolla ole mitään merkitystä tulevaisuuden kannalta.
Sattumalta luin juuri Mauno Koiviston kirjaa, josta voisi irrottaa asiayhteydestä lauseen, joka sopi tähän. ”Kun päivittäisessä poliittisessa keskustelussa sanotaan, että tuo teki semmoisen tai tämmöisen virheen, siinä on takana ajatus, että on ollut jokin ”oikea” tapa. Kuvitellaan helposti, että ne muut vaihtoehdot olisivat toteutuneina antaneet parempia tuloksia.” Samanlainen harha vaivaisi myös koronan jälkeisen totuuskomission toimintaa. Emme voi tietää, miten olisi mennyt paremmin.
Suomihan on kiistattomasti selvinnyt hyvin koronapandemiasta. Kiitosta voi jakaa monille, mutta itse korostaisin Sanna Marinin hallituksen jämäkkää toimintaa epidemian alussa. Uudenmaan sulku ei ehkä ollut ”välttämätön”, mutta se herätti suomalaiset uskomaan, että nyt on tosi kysymyksessä, ja tällä tavoin vaikutettiin kaikkien asenteisiin ja käyttäytymiseen, mikä oli lopputuloksen kannalta ratkaisevaa.
Kirjoittaja Timo Vesikari
