THL on tiedottanut, että hepatiitti E -tapauksia on ehkä jo 100 tänä vuonna, joista ainakin 42 on joutunut sairaalahoitoon. Hälytyskellot soivat vähän. Ruokavirasto tutkii metvurstia tartunnanlähteenä. Kaikki kuulostaa ihan asialliselta.
Yhtäkkiä vaan havahduin siihen, kuinka vanhoja tietoni ovat. Hepatiittien sarjassa A, B ja C ovat hyvinkin tuttuja, D:kin vaikka on lähinnä jossain kaukana Amazonilla, ja E Intiassa. Toki tiesin, että hepatiitti E on vaarallinen raskaana oleville ja immuunipuutteisille, mutta yleensä siitä ei ole huolta edes matkailijoille, vaan tartunnat ovat harvinaisia.
Kun päivitin tietoni, huomasin, että olin pudonnut kelkasta. On tosin aivan totta, että hepatiitti E:n genotyypit 1 ja 2 esiintyvät ihmisillä Intiassa ja Afrikassa, ja satunnainen matkailija voi saada tartunnan. Mutta tämän lisäksi on kokonainen uusi ongelmavuori, genotyypit 3 ja 4, jotka esiintyvät pääasiassa sioissa, mukaan lukien villisiat, ja voivat tarttua ihmiseen ruoan välityksellä. Vuosina 2005-2015 sioista ihmiseen tarttuneet hepatiitti E -tapaukset kymmenkertaistuivat Euroopassa. Suurin osa tapauksista oli Ranskassa, Saksassa ja Britanniassa, eivätkä sen vuoksi ole saavuttaneet suurta julkisuutta Suomessa. Toinen puoli asiaa on, että nämä asiat kuuluvat useimmissa maissa ”ruokavirastoille” ja EU:n European Food Safety Authoritylle eli EFSA:lle, ei niinkään tartuntataudeista vastaavalle ECDC:lle. ECDC kyllä kerää lukuja sairastuneista. Suomessa näkyy olevan jonkinlainen jako THL:n ja Ruokaviraston välillä. Hyvä jos yhteistyö toimii.
Suurin ongelma ei ehkä ole 100 tai 200 tapausta Suomessa ja vastaavasti 5000 tai 10 000 vuosittaista hepatiitti E -tapausta Euroopassa, vaan se, mistä ne tulevat ja mikä on tulevaisuuden suunta. Voidaanko jotain tehdä?
Suomessa selvitellään parhaillaan, onko tartuntojen lähteeksi epäillyissä metvursteissa käytetty vain kotimaista vai myös ulkomaista sianlihaa. Puhdas kotimainen ja epäilyttävä tuontiliha. Näin yksinkertaista se ei ole, sillä hepatiitti E on hämmästyttävän yleinen sioilla koko Euroopassa ja myös Suomessa. Sioille ei tautia tule, vaan ne ovat kroonisesti infektoituneita ja virus voi siirtyä emakoista porsaisiin.
Tuntuisi luonnolliselta eliminoida virusta kantavat siat ruokaketjusta. Näinhän tehtiin kanoille, kun lintuinfluenssa oli suuri pelon aihe. Miljoonittain kanoja tapettiin ja hävitettiin. Meillä minkitkin tapettiin. Mutta entä jos puolet sioista on saanut tartunnan? Voidaanko ne hävittää ja alkaa alusta hepatiitti E -vapaiden sikojen kasvatuksesta? Periaatteessa kyllä, sillä on osoitettu, että tämä toimii erikoistapauksissa ja voidaan valita ”puhtaita” sikoja ja aloittaa kaikki alusta. Tätä on ehdotettu, mutta ei ehkä ihan vakavissaan. Kallista se ainakin olisi. Saksassa arviolta 40-50% sioista kantaa hepatiitti E -virusta. Ranskassa tehdyssä tutkimuksessa 30% sikaloista sisältää hepatiitti E -virusta sikojen maksassa teurastushetkellä ja 75% veressä merkkinä hepatiitti E -viruksen sairastamisesta jossain vaiheessa. Kaikkien sikojen tutkiminen olisi valtava operaatio. Jos sen tuloksena siirryttäisiin ”puhtaisiin” hepatiitti E -vapaisiin sikoihin, olisi koko sikatalous hyvin toisenlaista puhdasta, hygieenistä ja kallista. Ehkä Suomi voisi olla mallimaa, onhan täällä pystytty tekemään salmonellavapaita broilereitakin. Hepatiitti E -vapaista sioista tehdyt lihatuotteet olisivat ainakin luksustavaraa ja nykyistä kalliimpia.
Jos juurisyihin ei päästä käsiksi, täytyy ihmistartuntoja pyrkiä estämään paremmalla ruokahygienialla. Kunnon kuumennus kyllä tappaa hepatiitti E -viruksen. Jäljelle jäävät kaikki tuotteet, joiden valmistamisessa ei kuumenneta kunnolla, kuten salamit ja metvurstit. Niidenkin valmistukseen on nykyisin kuulemma vielä keksitty lyhennettyjä kypsytysprosesseja, joissa hepatiitti E -viruksen säilymisen todennäköisyys kasvaa. Metvurstiakin pahempi tartunnanlähde on Keski-Euroopassa suositut maksamakkarat, joista 20% saattaa sisältää hepatiitti E -virusta.
Rokottaminenkin voisi olla mahdollista. Kiinassa on tehty hepatiitti E -rokote, ja voisi sellaisen tehdä meilläkin. Mutta ketä pitäisi rokottaa, ihmisiä vai sikoja? Kaikkien ihmisten rokottaminen tuntuu liioitellulta, mutta ehkä riskiryhmien? Sikoja voisi ehkä suojata ja puhdistaa viruksesta rokottamalla. Ylipäänsä rokotteen tekemisessä ja rokotusten toteuttamisessa olisi edessä valtava työmaa. Jo nyt sikojen hepatiitti E:n ja siihen liittyvien ilmiöiden parissa työskentelee tosi suuret määrät virustutkijoita. Taitaa ihmisvirologia kalveta sen rinnalla, ainakin Euroopassa.
Metvurstin ja salamin syömisen lopettaminen auttaa vähän. Sikojen syömisen lopettaminen auttaisi paljon. Naudanlihan syöminen taas pitäisi lopettaa ilmastosyistä. Jos nämä kaksi toteutuisivat, niin ihmisten terveys kiittäisi.
Kirjoittaja Timo Vesikari
