Lintuinfluenssa on lintujen tauti (Lintuinfluessa on lintujen tauti, ei ihmisten 1.8.2023), joka kuitenkin voi tarttua myös muihin eläimiin. Ihmistapaukset ovat niin harvinaisia, että rokottamista lintuinfluenssaa vastaan ei ole pidetty tarpeellisena. Mutta entä jos? Keskustelu varautumisesta rokotuksin on kaikesta huolimatta taas noussut pintaan.
Ne, jotka olivat mukana vuoden 2006 tienoilla, kokevat varmaan jonkinlaisen déjà vu -elämyksen. Vuosituhannen alussa lintuinfluenssaa pelättiin tosissaan ja lintuinfluenssarokotteiden kehittämistä pidettiin hyvinkin tärkeänä. Olin itsekin mukana joissakin lintuinfluenssarokotteiden tutkimuksissa.
Tavallista kausi-influenssaa aiheuttaviin viruksiin (A-ryhmän H1 ja H3) lintuinfluenssavirus H5N1 antaa huonon immuunivasteen ihmisellä. Jotta rokottamalla saataisiin suojaava immuniteetti, täytyy rokotteeseen joko panna enemmän tavaraa eli antigeenia, mikä on kallista, tai lisätä apuaineita eli adjuvanttia tehosteeksi. 2000-luvulla valittiin yleisesti jälkimmäinen.
Tein itse kokeita Novartiksen kehittämän adjuvantin MF59 (skvaleeni) kanssa. Sehän tehosti immuunivastetta H5N1 rokotteella todella hyvin. Saman aikaan GSK pani vielä paremmaksi ja kehitti adjuvantin nimeltä ASO3, jossa oli skvaleenin lisäksi alfa-tokoferolia, ja immuunivaste vain parani. Rokotteen nimeksi tuli Pandemrix.
Rokottamisessa lintuinfluenssaa vastaan oli silloin (ja on nyt) kuitenkin ilmeinen ongelma. Yhtäältä lintuinfluenssa H5N1 ei ollut peloista huolimatta kovin paljoa tarttunut ihmiseen eikä selvästikään kyennyt leviämään ihmisestä toiseen. Koko väestön rokottaminen ei siis ollut perusteltua. Toisaalta, jos tauti lähtisi leviämään, olisi rokotetta saatava nopeasti ja paljon. Kolmas ongelma oli vielä, että lintuinfluenssaviruskin voi muuntua, joskin hitaammin kuin kausi-influenssavirukset. Rokote pitäisi siis olla suunnattu mahdollisimman tuoretta lintuinfluenssavirusta vastaan.
Vuosien 2006-2008 paikkeilla asia ratkaistiin (tai aiottiin ratkaista) siten, että tehtiin mallirokotetta vuosina 2004-2005 lintuinfluenssaviruksista. Tällaisella ”mock”-rokotteella ajateltiin annettavan ensimmäinen rokoteannos kaikille, ja sillä välin kehitettäisiin täsmärokote viimeisintä lintuinfluenssaviruksen muunnosta vastaan. Mallirokotteita suositeltiin hankittavaksi varastoon, mikä oli hyvä diili rokotevalmistajille. Itse asiassa maat tappelivat siitä, kuka saa mallirokotetta ensimmäisenä.
Suomikin hankki varastoon 5 miljoonaa annosta GSK:n H5N1 lintuinfluenssarokotetta. Ties vaikka olisivat vieläkin varastossa. Tässä hankinnassa oli isompikin kytkykauppa. THL osti kalliilla suuren erän GSK:n rokotetta (jota ei koskaan käytetty) ja vastineeksi GSK tilasi THL:ltä ison pneumokokkirokotetutkimuksen.
Kiinnostus lintuinfluenssaa kohtaan väistyi nopeasti, kun sikainfluenssa tuli keväällä vuonna 2009. Suomi reagoi nopeasti ja tilasi vanhasta muistista GSK:lta Pandemrix-rokotetta, johon oli lintuinfluenssaviruksen tilalle vaihdettu sikainfluenssa H1N1-virus. Loppu on historiaa. Tiedämme nyt, että ASO3-adjuvantoitu sikainfluenssarokote aiheutti narkolepsiaa. GSK ei ole tätä koskaan myöntänyt, ja Suomen valtio on maksanut ”uhreille” korvauksia.
Nyt on alettava arvioimaan lintuinfluenssarokotteiden tilannetta ja mahdollista käyttöä samaan tapaan kuin 15 vuotta sitten. Rokotteita on periaatteessa tarjolla useampiakin. EU:ssa on myyntiluvallinen Aflunov, joka on sama kuin Novartiksen vanha rokote ja sisältää MF59-adjuvanttia. Myös GSK on edelleen tarjolla. Yhtiö ei ole luopunut Pandemrixista eikä ASO3-adjuvantista, ja kantana on se, että lintuinfluenssarokotteen ei ole tiedetty aiheuttavan narkolepsiaa. Ei tietenkään, koska sitä ei ole laajasti käytetty.
Rokotteen mahdollisia toimittajia on paljon useampiakin, mutta kaikilla on sama linja: ”kyllä me tehdään, jos te tilaatte”. Kysymyksessä olisi taas varautuminen joukkorokotuksiin, mikä tarkoittaisi satoja miljoonia annoksia ja miljardikauppoja. Ei ihme, että epäröintiä on. Suomesta on tieto elokuulta, että STM ”harkitsee” lintuinfluenssarokotteen hankkimista. – Samalla rokote pitäisi päivittää nykyisin kiertävää lintuinfluenssan varianttia 2.3.4.4b vastaavaksi, mutta se ei ole suuri hidaste.
Adjuvanttia sisältäville pistoksille on vaihtoehtoja. AstraZeneca on tehnyt elävän heikennetyn nenäsuihkeena annettavan lintuinfluenssarokotteen. Se vaikuttaa turvalliselta, mutta tehosta ei ole näyttöjä. Myös mRNA-rokote on mahdollinen. Moderna itse asiassa teki mRNA-tekniikalla lintuinfluenssarokotetta jo ennen koronaa, mutta rokotetta ei ole rekisteröity.
Ehkä paras opetus 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä on, että lintuinfluenssarokotteen hankinnassa ei tarvitse eikä kannata hätiköidä. Lintuinfluenssasta ei ole vielä tullut ihmisten tautia.
Kirjoittaja Timo Vesikari
