Lintuinfluenssa on taas kivunnut otsikoihin. Se saa kelvata kesäteemaksi, vähän niin kuin Berliinin leijona, kun koronasta on vaikea enää repiä uutisotsikoita. Kuitenkin on hyvä muistaa, että lintuinfluenssa on lintujen tauti, ei ihmisten. Lintuja kuolee paljonkin, mutta ei ihmisiä.
Nykyinen lintuinfluenssa H5N1 pulpahti esiin ja yleiseen tietouteen Hongkongissa vuonna 1997, jolloin siellä esiintyi runsaasti kanojen kuolemia ja lopulta kaikki Hongkongin kanat tapettiin. Ihmisiä oli tuolloin sairastunut 18, joista 6 kuoli. Kuulosti pahalta, kun joka kolmas sairastunut kuoli, mutta kanojen joukkoteurastuksella epidemia saatiin ainakin melkein päättymään.
Vuodet 2003-2005 olivat lintuinfluenssaviruksen H5N1 kulta-aikaa. Lintuinfluenssa levisi siipikarjassa Kaakkois-Aasiassa ja Kiinassa ja sieltä edelleen Keski-Aasian kautta mm. Turkkiin ja Egyptiin ja edelleen Eurooppaan. Matkan varrella tuli ihmistartuntoja ja kuolemia. Ihmiset saivat lintuinfluenssatartunnan oltuaan lähikontaktissa kanojen kanssa, mikä saattoi tarkoittaa vaikkapa saastuneiden kanaloiden jätösten siivoamista ilman suojausta. Ihmistartunta vaati siis massiivisen altistumisen lintuinfluenssavirukselle. Tartunnan saaneet sairastuivat kuitenkin vakavasti ja kuolleisuus oli 50-60%.
Ihmistapausten määrä jäi joihinkin satoihin, mutta lintuinfluenssaepidemia aiheutti yleisen hätätilan. Luonnollinen reaktio oli H5N1 lintuinfluenssarokotteiden kehittäminen, ainakin varmuuden vuoksi. Rokotteen valmistaminen oli muuten aika helppoa, mutta H5N1 virus ei antanut hyvää immuunivastetta ihmisillä. Niinpä rokotteeseen lisättiin tehokasta adjuvanttia, mikä kyllä auttoi. Tuloksena oli mm. GSK:n rokote nimeltä ”Pandemrix”. Tätä rokotetta Suomikin hankki 5 miljoonaa annosta, jotka voivat edelleen olla käyttökunnossa. Samaa periaatetta käytettiin pian sen jälkeen toisen Pandemrixin, eli vuoden 2009 sikainfluenssarokotteen valmistukseen, tunnetuin seurauksin. Tilanne on siis se, että lintuinfluenssaan tarkoitettua rokotetta on olemassa, mutta käyttökynnys on narkolepsiakokemusten jälkeen hyvin korkea. Onneksi rokotetta ei varmaan lopulta tarvitakaan.
Lintuinfluenssa ei mihinkään hävinnyt ensimmäisen epidemian jälkeen, vaan pienempiä H5N1 ja myös H7N9 lintuinfluenssaepidemian alkuja on esiintynyt jatkuvasti. Vuosina 2005-2020 on jonkun laskelman mukaan tapettu 246 miljoonaa kanalintua epidemian rajaamiseksi. Tehokas menetelmä. Ihmistapauksia on esiintynyt vain harvakseltaan.
Nyt 2022-2023 on meneillään uusi H5N1 lintuinfluenssan epidemia-aalto. H5N1 virus (tai osa niistä) on muuntunut hyvin ärhäkäksi – mutta lähinnä linnuille. Ärhäkkyys perustuu viruksen tarttumaproteiinin eli HA:n uuteen katkaisukohtaan, johon yleisesti eläimillä (ja ihmissoluissa) esiintyvä furiini pääsee käsiksi. Siis sama juttu kuin koronassa. Tämä edistää viruksen leviämistä hengitysteiden pinnalta syvemmälle elimistöön.
Suomen erikoisuus on ollut lintuinfluenssan leviäminen minkkeihin. Mediakohua asiasta ei tietenkään olisi, jos ei olisi turkistarhausta. Minkit syövät silakkaa, jota haluavat myös lokit, joiden joukossa juuri Pohjanmaalla on ollut paljon sairastuneita. Olisiko tässä yhdistävä linkki?
Tarhaminkkien ohella maailmalta on paljon tietoa tarttumisesta nisäkkäisiin, kuten kalaa syöviin saukkoihin, minkkeihin, hylkeisiin ja jopa delfiineihin. Listaan kuuluu monia muitakin eläimiä Amurin tiikeristä opossumiin. Mikään näistä nisäkästartunnoista ei ole johtanut ihmiseen. Nisäkkäisiin tarttuneilla lintuinfluenssaviruksilla on usein tietty markkerimutaatio PB2 geenissä, mutta se on pelkkä markkeri, ei muuta.
Linnuille hyvinkin paha virus pysyy poissa ihmisestä siksi, että H5N1 lintuinfluenssavirus tarttuu huonosti ihmisen hengitysteihin. Virus suosii tarttumista siaalihappoon, joka on sitoutunut galaktoosiin α2,3 sidoksella, mikä esiintyy lintujen hengitysteissä. Ihmisellä vastaava sidos on α2,6. Kuulostaa tosi pieneltä erolta, mutta se pieni ero on pitänyt H5N1 lintuinfluenssan poissa ihmisestä kaikki nämä vuodet.
Lintuinfluenssavirus ei varmaan kehitä ihmiseen hyvin tarttuvaa muunnosta, kun sillä riittää työmaata kanoissa ja muissa linnuissa. Pahin kuviteltavissa oleva uhkakuva onkin, että joku ryhtyy parantelemaan lintujen virusta ihmisversioksi. Tekniikka tällaisen muunnoksen valmistamiseen on olemassa, mutta toivottavasti sitä ei ryhdytä kokeilemaan edes Wuhanin virologian instituutissa.
Kirjoittaja Timo Vesikari
