Kuolinilmoitus sunnuntain Hesarissa yllätti: pelkkä nimi Jaana Joensuu, 64. Allekirjoittajina vain kolme lasta. Olisi Jaanalla ollut titteleitäkin, LT ja lastentautien erikoislääkäri, mutta kuolinilmoituksessa hän oli vain äiti. Toki tiesin, että Jaana oli eronnut, mutta en paljon muuta viime vuosilta.
Aloitimme yhteisen projektin Jaanan kanssa 1992. Olin palannut Genevestä ja tullut edellisenä vuonna Tampereelle virologian professoriksi. Tarvitsin lääkäritutkijaa lähestyvään isoon rotavirusrokoteprojektiin. Olin tuolloin vain löyhästi kiinni lastentautien klinikassa, mutta löysin Jaanan vihjeiden perusteella kahvihuoneesta. Esitin asiani ja kysyin, lähtisikö hän mukaan. Vastaus yllätti minut: ”se olisi kunnia”. Tällainen Jaana oli myöhemminkin, aina huomaavainen.
Projekti oli rhesus-human reassortanttirokotteen tehotutkimus. Rokotteen nimi oli tuolloin yleensä RRV-TV, ja siitä tuli myöhemmin kaupallinen tuote nimeltä RotaShield. Se oli ensimmäinen myyntiluvallinen rotavirusrokote, joka tosin ehti käyttöön vain USA:ssa ennen kuin se vedettiin pois suolentuppeumien vuoksi.
Suomessa tehty tutkimus oli lopulta ratkaiseva, vaikka USA:ssa ja Venezuelassa tehtiin vastaavat kokeet. Jaana organisoi yhdessä hoitajakoordinaattori Tellervo Sormusen kanssa rokotukset koko Pirkanmaan alueelle, ja tutkimus vaati paljon matkustamista. Yhteensä mukaan otettiin 2398 vauvaa, jotka saivat kolme annosta rokotetta. Seuranta oli tehokas ja varmaan kaikki kahden vuoden aikana olleet ripulitautitapaukset havaittiin; niitä oli paljon, tarkalleen 1818.
Tutkimuksen keskeiset tulokset julkaistiin Lancet-lehdessä (Joensuu J, Koskenniemi E, Pang X-L, Vesikari T. Randomized placebo-controlled trial of rhesus-human reassortant rotavirus vaccine for prevention of severe rotavirus gastroenteritis. Lancet 1997;350:1205-9). Rokotteen suojateho kasvoi taudin vaikeusasteen mukaan ja oli 91% vaikeita ja keskivaikeita rotavirusripuleita vastaan. Tämä oli paras mitattu teho missään. Itse asiassa tutkimuksen julkaisu Lancetissa teki laajemmin tunnetuksi Vesikari Scoren (VSS – Vesikari Severity Score 24.10.2023).
Teimme erillisen työn rokotteen haittavaikutuksista. Jaana totesi yhden suolentuppeumatapauksen vajaa viikko kolmannen rokotuksen jälkeen. Lumerokoteryhmässä oli kuitenkin myös yksi tapaus, joten emme kiinnittäneet riittävästi huomiota tähän riskiin, vaikka sen dokumentoimmekin (Joensuu J et al. Pediatr Infect Dis J. 1998;17:334-40).
Kun työt oli tehty ja väitöskirja piti kirjoittaa, Jaana oli vielä kerran raskaana ja synnytti kuopuksensa. Työ tuli kuitenkin aikanaan valmiiksi ja Jaana väitteli toukokuussa 1999. Vastaväittäjänä oli professori Leif Gothefors Uumajasta. Hyvin Jaana pärjäsi. Karonkka Aaltosen säätiön ”palatsissa” oli harvinaisen hieno ja onnistunut. Muistan Jaanan kertoneen karonkassa, että kotona on, 1990-luvun tapaan, Muurmanskista oleva lastenhoitaja ja nuorin ainakin oppii venäjää.
Vaikka Jaana ei jatkanutkaan tutkijana, hänen työnsä jatkui Tampereella, koska projektin laaja materiaali loi perustan virologian laboratorion kehittämiselle. Seuraavana väittelijä Xiao-Li Pang pystytti useita PCR-menetelmiä eri gastroenteriittivirusten osoittamiselle ja hänen väitöskirjansa valmistui vuonna 2000. Jaanan suuri projekti antoi myös uskottavuutta vielä suuremman hankkeen saamiselle ja näin syntyi Tampereen yliopiston rokotetutkimuskeskus. Jaana puolestaan sai rokotetutkimusansioidensa vuoksi erikoistutkijan paikan THL:stä ja myöhemmin hän toimi lääkelaitoksessa asiantuntijana. Hän oli myös lastenlääkärinä lääkäriasema Pikkujätissä.
Jaana oli taiteellinen. Hän teki minulle erikoisen kollaasin kokousten nimilapuista. Viestinä oli suomalaisen tutkimuksen vieminen maailmalle. Jaana myös muisti minua joulukorteilla pidempään kuin kukaan. Ne eivät olleet mitä tahansa kortteja, vaan jokainen oli omanlaisensa taideteos. Näiden kautta yhteys Jaanaan säilyi, vaikka emme enää tavanneetkaan kuin satunnaisesti. Minut suruviesti yllätti täysin.
Kirjoittaja Timo Vesikari
