Pari viikkoa sitten joku alemman tason pikkuvirkailija lääkejätti Merckiltä lähetti tiedustelun ja kysyi, voisiko VSS-asteikkoa käyttää yhtiön tutkimuksessa vai onko se jotenkin suojattu niin, että tarvitaan lupa tai lisenssi. Kesti hetken ennen kuin raksutti, mikä ihmeen VSS. No tietenkin Vesikari Severity Score, lasten ripulitaudin vaikeusasteen arviointiin tarkoitettu asteikko, jonka kehitimme Tarja Ruuskan kanssa kauan sitten (Ruuska T, Vesikari T. Rotavirus disease in Finnish children: use of numerical scores for clinical severity of diarrhoeal episodes. Scand J Infect Dis. 1990;22:259-67).
Tarve kuvata lasten ripulitaudin vaikeusastetta syntyi heti ensimmäisessä rotavirusrokotekokeessa. Teimme tämän maailman ensimmäisen laatuaan tutkimuksen yhdessä Erika Isolaurin kanssa vuonna 1983 talvella. Kun laskimme tuloksia keväällä, havaitsimme, että moni rokotettu lapsi oli saanut tartunnan, mutta tapaukset olivat hyvin lieviä.
Asia voitiin ilmaista myös toisin: rotavirusrokote suojasi paremmin vaikeaa kuin lievää tautia vastaan. Sama juttu siis kuin mitä nyt on suurena ihmeenä todettu koronarokotteiden kanssa, jotka suojaavat paremmin vakavalta taudilta kuin koronavirusinfektiolta.
Minulla oli suuria vaikeuksia saada tämä tulos hyväksyttyä yleisemmin, erityisesti WHO:n kanssa. Maailman Terveysjärjestö ei halunnut rokotetta, joka ei suojannut kaikilta taudeilta, vaan antoi vain osittaisen suojan. Käsitys tästä aiheesta muuttui vasta vuosikymmentä myöhemmin.
Törmäsimme heti alkuun kysymykseen, mistä tiedämme, mikä tauti on lievä ja mikä vaikea. Miten se määritellään? Meille vastaus oli itsestään selvä, sillä olimmehan itse hoitaneet potilaita vuosikausia. Lievät tapaukset eivät tarvinneet hoitoa, mutta vaikeat tarvitsivat nesteytyshoitoa. Mikä oli selvää kliinikoille, ei ollut sitä kirjoituspöytälääkäreille. Tarvittiin jokin numeerinen luokittelu.
Tilaisuus numeeriseen luokitteluun tarjoutui, kun teimme Tarja Ruuskan kanssa tutkimuksen, jossa vastasyntyneille vauvoille annettiin suun kautta vain yksi annos rotavirusrokotetta. Oletuksena oli, että yksi annos antaisi vain osittaisen suojan, mutta se olisi merkityksellistä, koska silläkin voitaisiin estää vaikeimmat rotavirusripulit. Tarja seurasi lähes 700 lasta parin vuoden ajan, joten kertyi paljon tietoa eri asteisista ripulitautitapauksista.
Vaikeusasteita olivat muutkin yrittäneet numeroida, mutta ne luokittelijat olivat olleet kirjoituspöytälääkäreitä tai ei lääkäreitä ollenkaan. Meidän tapaukset Tarja oli itse nähnyt ja tutkinut, ja etukäteen oli sovittu, mitä tietoja kerättäisiin. Aineisto oli siten ainutlaatuinen, mutta kaipasi käsittelyä.
Olin WHO:n työmatkalla Indonesiassa helmikuussa 1989 ja minulla oli Tarjan aineisto matkalukemisena. Matkaan osui viikonloppu ja minulle suositeltiin sen viettämistä Tuhansien saarten saaristossa Jakartan ulkopuolella. Saareen mentiin pienellä laivalla. Vasta silloin tajusin, mistä oikeastaan oli kysymys. Useimmat matkustajat olivat länsimaisia miehiä, joilla oli mukanaan indonesialainen tyttö. Saarelta saattoi sitten vuokrata bungalowin. Minulla oli vain Tarjan paperit ja tutkin niitä sitten rannalla katsellen kaukaa bungaloweja.
Katsoin kustakin aiheesta (oksennus, ripuli jne.), mitä vaikeusasteita oli ja mikä olisi kunnollinen tapa ryhmitellä. Syntyi pisteytys, jonka maksimipisteet oli 20, mikä tuntui sopivan suuruiselta luvulta. Kirjoitin sen ympärille julkaisun, jota tarjosimme lehteen julkaistavaksi. Vasta parin hylsyn jälkeen onnistuimme saamaan työn julkaistavaksi vähemmän maineikkaassa pohjoismaisessa lehdessä.
Juttu otti kuitenkin tuulta purjeisiin, ja maailmalla alettiin käyttää nimeä ”Vesikari Score”. Joskus tuntui, että minut tunnettiin tästä paremmin kuin itse rokotetutkimuksista. Kokouksissa monet tutkijat saattoivat vuosia myöhemmin tulla kysymään, että olenko minä se sama Vesikari, josta Vesikari Score on saanut nimensä. Kilpailevia järjestelmiä ja erilaisia virityksiä ilmaantui, mutta jostain syystä”VSS” pärjäsi parhaiten.
Nyt siis kaikista mahdollisista juuri Merck otti yhteyttä tästä aiheesta. Asiaan liittyy kaksi ironiaa. Ensinnäkin, Merck kieltäytyi käyttämästä tätä asteikkoa suuressa rotavirusrokotetutkimuksessa 2000-luvun alussa, vaikka olin siinä päätutkijana. Myöhemmin he sitten myöntyivät kaikessa hiljaisuudessa. Toiseksi, Merck ei ole pitänyt mitään yhteyttä vuoden 2018 jälkeen, jolloin he aloittivat manipuloinnin, jonka vuoksi jouduin seuraavana vuonna eroamaan yliopistosta. Mutta juuri VSS sai Merckin nyt ainakin ottamaan yhteyttä ja jäädään odottamaan, mihin se johtaa.
Kirjoittaja Timo Vesikari
