Luin teksti-TV:ltä uutisen, joka kertoi ilmoitettujen vesirokkotapausten vähentyneen 95%:lla. En ole nähnyt varsinaista tutkimusta, mutta THL:n ilmoitus pitänee paikkansa. Hyvä näin.
Tie on ollut pitkä. Esitin vesirokkorokotteen ottamista kansalliseen rokotusohjelmaan vuonna 1986, ja tein näihin aikoihin tutkimusta vesirokkorokotteen yhdistämisestä MPR-rokotteeseen, eli samaan yhdessä tuhkarokko-sikotauti-vihurirokkorokotteen kanssa. Tehtävä osoittautui yllättävän haasteelliseksi. Sen sijaan pelkkä erillinen vesirokkorokote terveille pikkulapsille näytti hyvinkin mahdolliselta. Teimme ratkaisevan tutkimuksen Tampereella vuosina 1991-1993 yhdessä Tiina Variksen kanssa. Se on edelleen maailman ainoa lumekontrolloitu tutkimus pikkulapsilla. Totesimme, että iso rokoteannos oli parempi kuin pieni. Pienikin esti vaikeaa vesirokkoa, mutta rokotetuilla oli paljon lieviä läpimurtoinfektioita. Tutkimus oli ratkaiseva, kun seuraavana vuonna 1995 GSK:n vesirokkorokote sai myyntiluvan terveille lapsille EU:ssa. Olin silloin myös lausunnon antajana EU:lle.
Samana vuonna tein yrityksen uuden rokotteen ottamiseksi kansalliseen rokotusohjelmaan. THL (silloinen KTL) ei pitänyt aktiivisuudestani, mutta perusti kuitenkin työryhmän vuonna 1995. Vastustajilla oli enemmistö, mutta yllättäen vaikutusvaltainen professori Pirjo Mäkelä tuki minua. Tämä oli muille ongelma, joka pystyttiin vain vaivoin torjumaan. ”Kompromissina” työryhmän lausunnoksi tuli, että rokotusta suositellaan (omalla kustannuksella) ”lääkärin harkinnan mukaan”. Tämä tarkoitti käytännössä, että ei juuri rokotettu.
Uusi asiantuntijaryhmä pohti vesirokkorokotusta vuonna 2000 ja totesi, että rokotus olisi tarpeellinen. Mitään ei tapahtunut. Seuraava asiantuntijaryhmä toimi vuonna 2008 ja päätyi suunnittelemaan vesirokkorokotteen ottamista kansalliseen rokotusohjelmaan. Tämän THL pystyi torppaamaan vetoamalla kansalliseen rokotusasiantuntijaryhmään (KRAR), jota se pystyi manipuloimaan. Vasta vuonna 2013 KRAR otti myönteisen kannan ja senkin jälkeen kesti niin, että vasta vuonna 2017 vesirokkorokotus tuli kansalliseen rokotusohjelmaan.
Vuosien varrella THL kehitti vesirokkorokotuksen vastustamisesta todellisen taiteenlajin, jossa uusi vastaväite pulpahti esiin aina, kun vanha oli kumottu. Ensimmäinen vastaväite oli, että vesirokko on lievä lastentauti, jota vastaan ei kannata rokottaa. Tätä on toistettu kaikkialla. Kuitenkin tutkimus sanoo muuta. Vesirokko on lievä tauti 90%:lla, mutta lopuilla 10%:lla se voi olla hyvinkin vakava, jopa kuolemaan johtava. Erityisesti vaarassa ovat mm. syöpää sairastavat lapset.
Seuraavina vastaväitteiden jonossa olivat mm. rokotteen hinta ja se, että muut rokotukset ovat tärkeämpiä. Vuonna 2000 työryhmä halusi odottaa, kunnes yhdistetty vesirokko + MPR -rokote tulee saataville. Montaa vuotta ei tarvinnut odottaa, mutta mikään ei muuttunut.
Erityisen sitkeä vastaväite oli teoria vyöruusun lisääntymisestä vesirokkorokotusten seurauksena. Teorian esitti kanadalainen Brisson vuonna 2002 ja THL tarttui siihen innolla. Ajatus kulki niin, että vyöruusun aiheuttaja, joka on sama vesirokkovirus ja joka on kaikilla elimistössä vesirokon sairastamisen jälkeen, pysyy kurissa, koska aikuiset altistuvat aika ajoin lasten vesirokolle ja saavat siitä immuunitehosteen. Jos vesirokko häviää rokotusten seurauksena, tämä tehoste jää puuttumaan ja vyöruusu lisääntyy. Mitään näyttöä tämän teorian oikeellisuudesta ei ollut vuonna 2002 eikä ole vieläkään.
Todellisen näytön puuttuessa THL alkoi mallintaa vyöruusua. Mallinnus on THL:n lempilapsi. Sen avulla pyritään ennustamaan vaikkapa jonkin infektioepidemian käyttäytymistä tulevaisuudessa. Karmea esimerkki on, kun THL ennusti vuoden 2020 maaliskuussa koronaepidemian leviävän niin, että mitään ei ehditä eikä kannata tehdä. Näitä kuvia näytettiin televisiossa, mutta onneksi niitä ei ihan uskottu ja hallitus saattoi ryhtyä toimenpiteisiin.
Vyöruusun kohdalla THL:n mallit osoittivat sellaista lisääntymistä vesirokkorokotusten aloittamisen jälkeen, että heikkohermoisemmat KRAR:n jäsenet pelästyivät ja rokotusten aloittamista taas lykättiin. Sattumalta (?) juuri tällä viikolla, kun toisaalla kerrottiin vesirokon vähenemisestä, ilmestyi Duodecim-lehden numero, jossa on THL:n kirjoittajien artikkeli vyöruususta Suomessa. Siinä todetaan, että vyöruusu ei ole lisääntynyt. Artikkelissa viitataan koronarokotuksiin ja todetaan, että ne eivät lisänneet vyöruusua, vaikka tällaistakin on väitetty. Vesirokkorokotuksesta ei sanottu sanaakaan.
Varmaan vanhat mokat voikin unohtaa ja todeta, että vesirokkorokotuksen ottaminen kansalliseen rokotusohjelmaan on onnistunut ajatus ja että ohjelma on toteutettu hyvin. Tulos voi olla maailman paras. Ihan täydellinen se ei ole, koska tulos voisi 95%:n sijaan olla 100%. Rokotukset aloitetaan vasta 18kk:n iässä eivätkä kaikki saa vesirokkorokotetta vielä silloinkaan, mikä jättää pienen aukon vesirokkosuojaan kaikkein pienimmille lapsille. Pienellä hienosäädöllä tämäkin aukko voitaisiin paikata ja päästä vesirokon eliminoimiseen kokonaan.
Kirjoittaja Timo Vesikari
