Lähestyvässä vuoden vaihteessa tulee pysähtyneeksi miettimään, millaista elämä olisi, jollei Tampereen uuden yliopiston hallinto olisi käynyt kimppuuni syksyllä 2019. Luultavasti olisin eläkkeellä ja kirjoittaisin muistelmiani, kuten nykyisinkin, mutta sen lisäksi minulla olisi jokin aktiivinen side tutkimustyöhön rokotekehityslaboratoriomme kautta. Uuden yliopiston tammikuussa 2019 valtaan tullut hallinto kuitenkin tuhosi hyvin toimineen ja menestyksellisen laboratorion niin tarkoin, ettei siitä jäänyt jälkeäkään. Samalla mm. moni tutkija menetti työpaikkansa. He joutuivat kärsimään pelkästään siksi, että olivat työtovereitani ja kavereitani. Yliopiston hallinnon pöyristyttävä toiminta ansaitsee siksi tulla edes pintapuolisesti dokumentoiduksi. Vaikka en itse ollut enää näkemässä tapahtumia 1.10.2019 jälkeen, tietoa on kuitenkin tihkunut.
Heti, kun minut oli saatu syrjäytettyä, laboratorion henkilökunnalle ilmoitettiin, että se (laboratorio) oli laiton. Viestin toi silloinen dekaani, joka palkkioksi toiminnastaan minun ja työtovereideni tuhoamisesta sai seuraavana vuonna vararehtorin paikan. ”Laiton” tarkoitti sitä, että osa laboratorion menoista oli katettu rokotetutkimuskeskuksen tuotoilla. Tämä noudatti ikiaikaista yliopistoissa, myös Tampereella, käytettyä tapaa, missä myytiin palveluita ja tuotoilla rahoitettiin perustutkimusta. Uuden yliopiston hallinnon mukaan tämä ei käynyt päinsä, ja säännöstä sovellettiin taannehtivasti.
Laittomaksi julistamisen lisäksi dekaani ja rehtorin apusheriffi (turvallisuusjohtaja) kielsivät laboratoriota jatkamasta pitkäaikaista tutkimusprojektia, joka koski rotavirus-norovirusrokotetta. Sitten alkoi tutkijoiden irtisanominen. Tutkimuskieltoa täsmennettiin vielä muutamaa kuukautta myöhemmin. Rehtori, dekaani ja turvallisuusjohtaja kielsivät edes puhumasta rotavirus-norovirusyhdistelmärokotteesta ja kaikki tätä koskevat maininnat yliopiston ja rokotetutkimuskeskuksen nettisivuilta piti poistaa. Rehtori, jonka oma tutkimustausta oli vähäinen, arvioi, että laboratorion tutkimus ei ollut riittävän korkeatasoista ja että ryhmä oli liian pieni ja vaatimaton toimiakseen itsenäisenä yksikkönä. Laboratorio oli tosin tuottanut 2010-luvulla 6 väitöskirjaa ja 60 julkaisua.
Laboratorio olisi johtajansa Vesna Blazevicin johdolla voinut jotenkin jatkaa toimintaansa, jos tällä olisi ollut virallinen asema yliopistossa. Tähän tarjoutui tilaisuus, kun tiedekuntaan vuonna 2020 perustettiin apulaisprofessorin virka rokotetutkimuskeskukseen (Profi 4 tenure track in vaccine related research). Vesna Blazevic täytti viran vaatimukset erinomaisesti ja ulkopuoliset kansainväliset arvioijat puolsivat hänen valintaansa. Dekaanin ja provostin ehdotuksesta virkaan kuitenkin valittiin Rokotetutkimuskeskuksen johtoon tulleen Mika Rämetin entinen assistentti, joka oli selvästi vähemmän ansioitunut, mutta uuden hallinnon mielestä sopiva. Akateemisissa virantäytöissä tapahtuu vääryyksiä, mutta tämä on varmasti yksi räikeimpiä. Sitä ei ikinä olisi päässyt tapahtumaan, jos olisin ollut ”paikalla”.
Rehtori oli vihjannut, että laboratorion jäännökset pitäisi yhdistää isompaan yksikköön. Mihin, jäi epäselväksi. Jonkinlaisen vihjeen antoi ehkä tapaus, jossa ”naapurilaboratorion” tutkija Minna Hankaniemi esitti omanaan ryhmämme tutkimusidean, jossa käytettiin rotaviruksen VP6-partikkeleita kantajana muille rokotteille, esim. influenssarokotteelle. Vielä tuolloin vuonna 2021 töissä ollut Suvi Heinimäki teki asiasta kantelun rehtorille, joka ei käytännössä tutkinut tapausta lainkaan, eikä asiaan tiedekunnassa muutenkaan puututtu. Heinimäki jatkoi prosessia valittamalla tutkimuseettiseen neuvottelukuntaan (TENK). Lyhyesti voisi sanoa, että TENK ei asiaan edes perehtynyt, saati sitten pohtinut plagioinnin epäeettisyyttä, vaan antoi rehtoria myötäilevän lausunnon. Jälleen voi sanoa, että tällaista ei olisi ikinä tapahtunut, jos olisin ollut ”paikalla”. Käänteisesti, näin kävi ja Vesna Blazevic ja Suvi Heinimäki joutuivat kärsimään, koska he olivat minun työtovereitani.
Laboratorion henkilökunnasta FT:t Maria Malm ja Kirsi Tamminen irtisanottiin (ovat kyllä löytäneet hyvät työpaikat). Laboratorioteknikko Eeva Jokela, joka oli erittäin pätevä ja kokenut soluviljelyyn liittyvissä töissä, siirrettiin ”tiskiin” ja häntä estettiin hakemasta pätevyyttään vastaavaa tointa toisessa ryhmässä, vaikka tällaiseen haku oli auki. Vesna Blazevic ja Suvi Heinimäki jatkoivat kevääseen 2022, mutta viimeisen vuoden aikana he eivät voineet tehdä mitään, koska laboratorio oli jo ajettu alas. – Kuten tunnettua, kaiken takana ollut rehtori sai itse potkut keväällä 2023, mutta se oli laiha lohtu eikä enää muuttanut tapahtumien kulkua. Muut mukana olleet jatkavat entisissä tehtävissään yliopiston hallinnossa.
Itse keskeinen tutkimushanke, rotavirus-norovirus yhdistelmärokote kaikkine rönsyineen, on kuitenkin hengissä kaikista Tampereen uuden yliopiston hallinnon tappoyrityksistä huolimatta. Yliopisto yritti tappaa tämän idean myös syyttäjän avulla. Laboratorion ”laittomuudesta” kehitettiin lisäsyyte minua kohtaan suurine korvausvaatimuksineen vuonna 2022. Syyttäjä ilmeisesti huomasi itse tämän syytteen mahdottomuuden ja veti sen takaisin keväällä 2023.
Erään lääketieteellisen lehden toimittaja soitti minulle pari viikkoa sitten ja halusi haastatella norovirusrokotteesta. Samalla kerrattiin tapahtumat nororokotteen kehityksessä vuosina 2019-2023. Saatoin todeta, että kovin paljoa ei ollut tapahtunut ja lisäksi totesin, että kehittämämme rotavirus VP6 – norovirus VLP -rokote olisi edelleen ajantasainen ja kilpailukykyinen ainakin tieteellisesti. Ehkä yhdistelmärokotteen uusi tuleminen vain vielä odottaa ja toivon mukaan tapahtuu jo tulevana vuonna 2024.
Kirjoittaja Timo Vesikari
