Israelin sotatoimet Gazassa ovat tähän mennessä tappaneet yli 26 000 ihmistä, joista 10 000 on lapsia ja 7000 naisia. Jäljelle jää 9000 miestä, jotka tuskin kaikki ovat Hamasin taistelijoita. Israel itse tiedottaa tappaneensa 20-30% Hamasin taistelijoista, kun tavoitteena on 100%. Jos tätä vauhtia jatketaan, täytyy vielä ainakin 40 000 lapsen kuolla ennen kuin Israel hellittää. Vai löytyykö ratkaisu sitä ennen?
Vähät välittämisestä tulee mieleen vanha kasku Irakin sodan alkuajoilta. Presidentti Bush ja silloinen puolustusministeri Rumsfeld istuivat oluella teksasilaisessa kapakassa. Joku paikallinen punaniska tuli juttelemaan ja sanoi, ettei ollut uskoa silmiä nähdessään nämä päälliköt oluella ja kysyi sitten, mistä he puhuvat. No, me mietitään kolmatta maailmansotaa, siinä kun kävisi niin, että ensimmäisenä päivänä kuolisi 20 000 irakilaista ja yksi isorintainen blondi. Punaniska oli silmät pyöreänä ihmeissään ja lähti pois, mutta palasi hetken kuluttua. ”Niin minä vain sitä, että miksi pitää tappaa se isorintainen blondi?” Silloin Rumsfeld sanoi Bushille: ”Minähän sanoin, ettei niistä irakilaisista kukaan välittäisi”.
Juuri nyt tuntuu, että palestiinalaislapsista ei kukaan oikein välitä, kun heitä kuolee noin 100 päivässä. Suomi ei lokakuussa vaatinut aselepoa, koska YK:n päätöslauselmassa ei tuomittu Hamasia. Nyt Suomi lopettaa tukensa palestiinalaisten pakolaisten avustusjärjestölle (UNRWA), kun ilmeni, että 12 sen 3000 työntekijästä on ollut osallisena lokakuun 7. päivän hyökkäyksessä Israeliin. Metsää ei nähdä puilta, ja aina löytyy joku isorintainen blondi, joka vie huomion. Ilmeinen selitys on uussuomettuminen, joka nykyisin on US-suomettumista. Nykytilanteessa se on loogista, mutta kunniatonta.
Norja sentään on säilyttänyt selväjärkisyytensä ja kehottanut kaikkia jatkamaan UNRWA:n tukemista. UNRWA on United Nations Relief and Works Agency for Palestinian Refugees, joka on ollut keskeinen avuntuoja palestiinalaisille jo alusta alkaen eli yli 70 vuotta. Nyt sen näkyvin tehtävä on ruoka- ja lääkeavun toimittaminen eikä näihin tehtäviin oikein korvaavaa kanavaa ole. UNRWA on yhdessä UNICEFin kanssa ollut myös keskeinen lasten terveydenhuollosta ja mm. rokotuksista vastaava organisaatio, jonka toiminta on ollut menestyksellistä. Gaza on ollut maailman suurin avovankila, jonka rajoja Israel on tiukasti valvonut, mutta jonka sisällä moni asia on kuitenkin toiminut, joskin kansainvälisen avun turvin. Gazassa oli ennen sotaa 35 sairaalaa, joista nyt 14 on osittaisessa toimintakunnossa. Perusterveydenhuolto, kuten rokotukset, on ollut melko hyvällä tasolla.
Gazan lasten rokotuskattavuus on ollut 90-99%:n välillä, eli vähintään samaa tasoa kuin Suomessa. Lapset ovat saaneet ainakin seuraavat rokotukset: BCG (tuberkuloosi), polio, jäykkäkouristus, kurkkumätä, hepatiitti B, hinkuyskä ja tuhkarokko. Uudempina on ohjelmaan lisätty pneumokokkirokote vuonna 2013 ja rotavirusrokote vuonna 2016. UNRWA ja UNICEF ovat hankkineet rokotteet ja ”Hamasin kontrolloima” terveysministeriö sekä UNRWA ovat huolehtineet toteutuksesta. Vaikka rokotukset ovat olleet Gazassa menestystarina, kun niillä on voitu estää kymmenien, ehkä jopa satojen, lasten kuolemat vuosittain, niin kaikki tämä hyvä tuntuu turhalta, kun sota kuitenkin tappaa rokotuksilla suojatut lapset.
Rokotussuoja pätee kaikesta sodan tuhosta huolimatta. Sen sijaan ne taudit, joita ei rokotuksin pystytä torjumaan, ovat levinneet valtoimenaan. Hepatiitti A -tapauksia on ainakin 8000, joista suurin osa lapsia. Israelissa on tehokas rokotusohjelma tätä hepatiittimuotoa vastaan, mutta sitä ei ole ulotettu palestiinalaisille. Lisäksi vesirokko on levinnyt. Eniten on kuitenkin hengitystieinfektioita, jotka usein johtavat keuhkokuumeeseen. Ripulitautitapauksia sanotaan olevan 3000 päivässä. Ne ovat valtaosin bakteeriperäisiä, joukossa paljon punatautia eli veriripulia, jotka leviävät olemattoman hygienian vuoksi. Vaikka sotatoimet hiljenisivät tai taukoaisivat, tulee tartuntatautien leviäminen jatkumaan, kun infrastruktuuri on niin pahasti tuhottu.
Jotain kuitenkin ”tarttis tehrä”. Palestiinalaisten tulevaisuudesta ei ole kunnolla neuvoteltu sitten 1990-luvun. On surullista, että vasta Hamasin hyökkäys on välillisesti palauttanut länsimaat taas puhumaan Palestiinasta. Jos jokin ratkaisu syntyy, niin 10 000 lapsiuhria nousee suureen arvoon.
Kirjoittaja Timo Vesikari
