Koronapandemian alusta lähtien on taas puhuttu siitä, että Suomessa pitäisi olla omaa kansallista rokotetuotantoa. Koronan alkuaikana kuviteltiin tai toivottiin, että oma rokotetuotanto olisi nopeuttanut väestön rokottamista. Nyt tiedämme, että näin ei olisi olut: monet maat ovat kehittäneet omia kansallisia koronarokotteita, mutta eivät ne ole päässeet kovin nopeasti tuloksiin väestön koronarokotusten tasolla (Blogikirjoitus 25.8.2021).
Ajatus kansallisesta rokotetuotannosta on kuitenkin jäänyt elämään, ja se on tiettävästi päädytty hautaamaan komiteaan, joka alkaa tehdä työtään, kunhan koronasta on päästy eroon. Tavoitteena ei siis ole koronarokotteen valmistus ainakaan tähän hätään.
Perinteitä kyllä olisi. Koko nykyisen THL:n edeltäjä oli Valtion Seerumlaitos (tai -laboratorio), joka perustettiin 1915 tuottamaan vesikauhurokotetta Pasteur-laitoksen periaatteella. Pasteur-instituutteja oli perustettu ympäri maailmaa. Niiden toiminta-ajatus oli kaupallinen rokotetuotanto, jonka tuottoa käytettiin tutkimukseen. Erittäin käyttökelpoinen ajatus edelleen.
Isorokkorokote tuotettiin aikoinaan, 1970-luvulle asti, Suomessa. Tuotantomenetelmä oli viruksen kasvatus vasikan iholla (kysymyksessä oli lehmärokkovirus eli vaccinia), eikä tätä menetelmää voi soveltaa muihin viruksiin. Rokotetta tuotettiin loppuvaiheessa niin paljon, että sitä on tiettävästi vieläkin jäljellä jokaiselle suomalaiselle.
THL:n edeltäjä KTL tuotti omaa hinkuyskä-kurkkumätä-jäykkäkouristus- eli PDT-rokotetta vuosina 1962-2004. Tuotantoa johti vuosikymmeniä Tapani Kuronen, ja siihen liittyi tietysti erityisosaamista. PDT-rokotteen valmistus loppui kahdesta syystä: 1. EU tai EMA. Kotikutoista rokotetta ei ollut koskaan testattu EMA:n vaatimusten mukaan ja testien järjestäminen olisi tullut turhan kalliiksi, ja 2. rokote sisälsi kokonaisia tapettuja hinkuyskäbakteereja, minkä vuoksi se aiheutti melko paljon reaktioita. Moderni vaihtoehto oli ”soluton” rokote, jota useat rokotevalmistajat tuottavat ja joka aiheuttaa vähemmän rokotusreaktioita. Sen valmistaminen omatekoisesti olisi kallista ja hankalampaa. Tästäkään kokemuksesta ei ole tulevaisuuden rakennuspalikaksi.
Suomalainen menestystarina on professorien Kari Penttinen ja Kari Cantell kehittämä sikotautirokote, jota valmistettiin vuosina 1960-1986 puolustusvoimille. Rokotevirus kasvatettiin hedelmöitetyissä kananmunissa. Menetelmä on kaikkea muuta kuin high tech, mutta soveltuu mm. influenssarokotteen valmistukseen. Samaan pystyttäisiin toki nykyäänkin Suomessa. Koronavirus ei kasva kananmunissa, mutta on kehitetty koerokote, jossa koronan piikkiproteiinin genomi on istutettu siipikarjan Newcastle Disease -virukseen, joka puolestaan kasvaa kananmunissa. Jotain tällaista viritelmää voisi tietysti tuottaa Suomessakin, mutta tuskin kukaan nyt kovin paljoa innostuu kananmuniin perustuvasta rokotevalmistuksesta.
Käytännössä tarvittaisiin siis suuren mittakaavan soluviljelyä plus itse rokoteidea. Kazakstanin ”THL” tuottaa soluviljelmässä kokonaista inaktivoitua koronavirusta sisältävää rokotetta kiinalaiseen malliin. Tähän olisi Suomessakin pystytty, jos niin olisi päätetty heti koronapandemian alussa mutta päätös- ja investointikykyä ei tietenkään ollut. Tosin tämänkaltainen rokote on lähtökohtaisesti vähän vanhanaikainen, mutta varmaan toimiva.
Kehittyneempiäkin koronarokotteita on nyttemmin tuotettu kansallisesti, kuten Kuuban ja Taiwanin esimerkit (blogiteksti 24.8.) osoittavat. Näillä rokotteilla on varmasti olennainen merkitys maiden rokotusohjelmille.
Suomessa kansallisen koronarokotteen tarvetta vähentää olennaisesti EU:n onnistuneet rokotehankinnat ja Pfizer/BioNTechin ja Modernan mRNA-rokotteiden yllättävän hyvä teho. Tämä on tosin tiedetty vasta vuodenvaihteesta 2020/2021. Sitä ennenkään ei silti ollut mitään halukkuutta tai kykyä investoida suomalaiseen rokotustuotantoon.
Nyt on kuitenkin erinomainen asia, kun Itä-Suomen ja Helsingin yliopistot ovat perustaneet Rokote Laboratories Finland Ltd. -yhtiön, jolla on bioturvallisuustaso 3:n työskentelytilat, bioreaktorivalmistuskapasiteetti ja kohtuullinen alkurahoitus (9 miljoonaa euroa), johon Business Finland on osallistunut.
Yhtiön tarkoitus on tuottaa nenäsuihkeena annettavaa koronarokotetta, joka perustuu adenoviruskuljetinteknologiaan. Olen vieläkin varauksellinen tämän rokotteen suhteen. Pistettävät adenovirusrokotteet aiheuttavat aivoveritulppia ja on kyseenalaista, onko nenäsuihke tässä suhteessa parempi. Ehkä rokote tulee menestymään kaupallisesti, ehkä ei.
Tämä on kuitenkin epäoleellista siihen verrattuna, että jonkinlainen infrastruktuuri modernien rokotteiden tuottamiseen on luotu. Valtion pitäisi tukea hanketta juuri tästä syystä.
Samalla kansallista rokotetuotantoa pohtivan komitean toimeksianto voitaisiin peruuttaa. Ainakaan ei tarvita uutta monsteria THL:n sisälle. THL on jo valtion tuella kaapannut kliiniset rokotetutkimukset Tampereen yliopistolta. Antaa nyt Itä-Suomen ja Helsingin yliopistojen yhtiön hoitaa rokotetuotanto, mutta sille voisi ohjata valtion pääomitusta kansallisista syistä.
Kirjoittaja Timo Vesikari
