Koronarokotetta odotetaan kuin kuuta nousevaa. Ylioptimistiset ilmoitukset rokotteen pikaisesta valmistumisesta ja saatavuudesta ratsastavat tällä odotuksella. Välillä realismi lyö takaisin. Viimeisin takaisku on ns. Oxfordin rokotteen epäillyt vakavat haittatapahtumat Englannissa tehtävässä faasi 3 tutkimuksessa, jossa toistaiseksi on ollut 8000 osanottajaa.
Suomikin on pannut melkein kaikki munansa tähän Oxfordin (AstraZenecan) koriin. Entä jos munat särkyvät? Kovin hyvää varasuunnitelmaa ei ole.
Aikataulu koronarokotteen saatavuudelle saattaa siis hyvinkin siirtyä, mutta ennemmin tai myöhemmin rokote tulee ja sitä voidaan hankkia Suomeen niin paljon kuin halutaan. Raha ei varmaankaan tule olemaan este. Jo nyt käytetään koronatestaukseen sellaisia rahamääriä, että niillä hankkisi Suomen väestön tarvitsemat koronarokotteet moneen kertaan.
Yksi tapa laskea rokotteen tarvetta on suunnitella 2 annosta jokaiselle suomalaiselle, jolloin tarvittaisiin noin 10 miljoonaa rokoteannosta. Tällä määrällä voidaan rokottaa 90% suomalaisista kahteen kertaan, mikä varmasti olisi riittävästi sekä yksilön suojan että väestön suojan kannalta.
Kaksi rokoteannosta tarvitaan, koska pohjalla ei ole aikaisempaa immuniteettia tätä uutta virusta vastaan. (Tai voi olla heikkoa soluvälitteisen immuniteetin ristireaktiota muiden koronavirusten jäljiltä, mutta tätä ei nyt lasketa.) Yksi Covid-19 rokoteannos vaikkapa adenoviruspohjaisella rokotteella antaa useimmille soluvälitteisen immuunireaktion, joka voi riittää suojaamaan vakavalta taudilta. Toinen annos nostaa kunnolla vasta-aineita, jotka suojaavat uudelta tartunnalta.
Koko väestön joukkorokotus kahdella rokoteannoksella on haastava operaatio. Vuonna 1985 toteutettiin joukkorokotus poliorokotteella, jolloin 94% koko väestöstä – siis vauvasta vaariin – rokotettiin. Tällä toimenpiteellä loppui villin polioviruksen kierto Suomessa. Operaatiota helpotti se, että suurin osa sai ”sokeripalarokotteen” eli yhden annoksen suun kautta. Vuonna 2009 sikainfluenssarokotus toteutui noin 70 prosenttisesti. Se riitti epidemian taltuttamiseen ja esti paljon kuolemia ja tehohoitoja, mutta viruksen kiertoa väestössä rokotus ei lopettanut.
Koronaviruksen pysäyttämiseen tarvittava rokotuskattavuus voisi olla lähempänä 90 prosenttia, varsinkin kun virusta koko ajan tulee lisää ulkoapäin. Pystyisikö Suomi tällaiseen rokotuskattavuuteen vapaaehtoisilla rokotuksilla?
USA:ssa, missä koronahätä on suurempi kuin Suomessa, vain runsaat 50% väestöstä on kysyttäessä valmis ottamaan koronarokotuksen. Suomessa luku on lähtökohtaisesti korkeampi, mutta onko se riittävän korkea? Koronatilanteen ollessa nyt vielä suhteellisen rauhallinen mielipiteet Suomessakin jakautuvat.
Aamulehdessä 5.10.2020 julkaistiin kysely kansanedustajille mahdollisesta pakollisesta koronarokotuksesta. Pakollinen rokotus sai hajaääniä oikealta. Vastustusta tuli RKP:lta ja kristillisiltä. Ruotsinkieliset ovat jo muutenkin Suomen huonoiten rokotettu väestöryhmä ja oikeus kieltäytyä on jotenkin periaatteellinen.
Suomen kansallinen rokotusohjelma perustuu vapaaehtoisuuteen ja valistukseen ja toimii suurelta osin hyvin. Varmaankin kattava koronarokotus olisi mahdollinen vapaaehtoisuuden pohjalta. Ongelmana voi olla osa nuorista, jotka nytkin harrastavat riskikäyttäytymistä, koska eivät pidä henkilökohtaista taudin mahdollisuutta suurena eikä tautia itselle vakavana. Tällaiset henkilöt pitäisi saada rokotuksen piiriin, jotta viruksen kierto väestössä saataisiin pysäytettyä.
Voitaisiinko pakkoa käyttää? Tartuntatautilaki antaa mahdollisuuden pakollisiin rokotuksiin, jos vaara väestölle on riittävän suuri. Lakia säädettäessä on kuulemma ajateltu isorokkoa mallitapauksena. AL:ssa 5.10. STM:n ylilääkäri sanoi, että lakia ei voi soveltaa koronaan, koska tauti ei ole tarpeeksi vaarallinen.
Vertaus kyllä ontuu. Isorokon tappavuus oli aikoinaan 10% tai ylikin, mutta silloin on otettava huomioon väestön huono kunto, aliravitsemus ym. sekä hoidon olemattomuus. Nykyisillä hoidoilla kuolleisuus olisi paljon pienempi ja ehkä koronan luokkaa. Jos haluttaisiin, niin kyllä koronarokotuksestakin voitaisiin tehdä pakollinen tartuntatautilain perusteella. Tällaista poliittista tahtoa ei varmaan kuitenkaan löydy.
Vapaaehtoinen väestötason koronarokotus onnistuisi varmaan hyvin, kunhan ongelma tiedostetaan ja rokotteeseen luotetaan. Rokote on nyt kuitenkin suuri kysymysmerkki. Sen turvallisuudesta ei juuri voi näillä tiedoilla puhua.
Kirjoittaja Timo Vesikari
