Professorikollega kertoi saaneensa kutsun ESPID-kokoukseen Tel Avivissa ensi vuoden toukokuussa. Hän kertoi jopa ostaneensa jo matkalipunkin. Rohkenin epäillä matkan toteutumista, sillä luulen, että ESPID-kokousta ei (taaskaan) voida järjestää Israelissa.
ESPID on lyhenne sanoista European Society for Paediatric Infectious Diseases, eli lasten infektiosairauksien eurooppalainen yhdistys. Yhdistys alkoi toimintansa vuonna 1983 ja suomalaisilla on ollut siitä lähtien sen toiminnassa vahva osuus. ESPID pitää vuosittaisen kokouksensa vaihdellen eri Euroopan maissa, usein paikkakunnilla, joissa alan harrastus ja tutkimus on voimakasta, mutta joskus myös turistikohteissa. Suomalaisista Heikki Peltola on järjestänyt kokouksen vuonna 1985 (tosin Münchenissa), Juhani Eskola vuonna 1993 Helsingissä ja minä vuonna 2003 Tampereella. Melkein kaikki Euroopan maat on jo koluttu, ja Israelkin haluaisi mukaan.
Israelissa piti järjestää ESPID-kokous jo vuonna 2001. Kokouksen järjestäjän oli määrä olla professori Ron Dagan, joka oli silloin yhdistyksen presidentti. Pahaksi onneksi noihin aikoihin oli menossa Intifada, jossa pelin henki oli se, että palestiinalaiset lapset ja nuoret heittelivät kivillä israelilaisia ja nämä vastasivat ampumalla kovilla. Lapsia kuoli päivittäin. Keskustelin tilanteesta ystäväni Ron Daganin kanssa. Hänen kantansa oli, että kokous voidaan pitää Eilatissa, koska osanottajien turvallisuus on siellä taattu. Sanoin, että kysymys ei ole minun tai muiden osanottajien tuvallisuudesta, vaan moraalista. Ei voi olla hyväksyttävää, että me eurooppalaiset vain kokoustamme lastentaudeista, kun vieressä tapetaan lapsia. Minulla oli tuolloin yhdistyksessä melkoisesti vaikutusvaltaa ja onnistuinkin siirtämään kokouksen paikan Istanbuliin.
Nykyään minulla ei ole enää samaa sananvaltaa, mutta ehkä muutkin ajattelevat samoin: Miten ihmeessä voidaan runsaan puolen vuoden kuluttua tästä mennä kaikessa rauhassa lasten infektioita ja rokotuksia käsittelevään kokoukseen Israeliin? Nyt tapetaan paljon enemmän lapsia kuin vuonna 2000 Intifadan aikoihin. Voidaan sanoa, että Hamas aloitti, mutta jo nyt Israel on tappanut enemmän lapsia.
Israelilla on kova halu olla eurooppalainen maa ja osa Eurooppaa. Eri urheilulajeissa se on mukana kilpailemassa Euroopan mestaruuksista. Myös Maailman Terveysjärjestö WHO ryhmittää Israelin Eurooppaan, lähinnä siksi, että sitä ei voi laskea mukaan Lähi-Itään, koska muut Lähi-Idän maat eivät tätä hyväksy.
Olin WHO:n palveluksessa vuosina 1988-1990 ja aloitin silloin mm. rokotetutkimusprojektin WHO:n rahoituksella Beershebassa Israelissa. Tämä meni ihan hyvin, kunhan tasapainon vuoksi vastaava tutkimus tehtiin myös jossain arabimaassa. Sain WHO:ssa ollessani myös kutsun kokoukseen Jerusalemissa. Matkaan piti saada järjestön johdon lupa, mutta sitä ei tullutkaan. Syy oli selkeä: Jerusalemin asema oli kansainvälisesti kiistanalainen, eikä YK:n jäsenjärjestön edustaja voi matkustaa sellaiseen paikkaan virallisessa tehtävässä. Monet unohtivat tilanteen silloin ja vielä useampi nyt. Israelilaiset eivät halua kuullakaan siitä, että Jerusalemin asemasta ei todellakaan ole sovittu.
Beersheba ei siis ollut kiistanalainen, vaikka sielläkin näkyi kahden kerroksen todellisuus: juutalaisten lisäksi alueella oli paljon beduiineja, jotka eivät ole oikeastaan palestiinalaisia, mutta alkuperäisväestöä kuitenkin. Heitä käytettiin lääketieteessä paljon tutkimuskohteena, mikä oli moraalisesti vähän arveluttavaa. Beershebasta paluu työmatkalta vuonna 1989 on jäänyt mieleeni. Jouduin Ben Gurionin lentokentällä tosi pitkään turvatarkastukseen ja haastatteluun, kun virkailijat eivät millään uskoneet, että olin vain WHO:n asialla. Heidän oletusarvonsa oli, että vaalea ja sinisilmäinen pohjoismaalainen on ilman muuta palestiinalaisten sympatiseeraaja ja matkan todellinen tarkoitus on varmaan ollut yhteydenpito palestiinalaisiin.
Israel on lääketieteessä kokoaan suurempi merkittävä maa. Israel on monessa suhteessa länsimaalainen, demokraattinen ja vähän kuin Euroopan maa, mutta ei kuitenkaan. Siellä usein sanotaan, että olisimme muuten kuin eurooppalaiset, mutta emme voi, kun meillä on tällaiset naapurit, jotka ymmärtävät vain raakaa voimaa ja väkivaltaa. Jatkoksi sanotaan, että ulkopuoliset eivät tässä asiassa voi antaa neuvoja, kun eivät kuitenkaan ymmärrä todellisuutta. Sen verran kuitenkin varmaan voi ymmärtää, että lasten tappaminen on väärin. Kun se jatkuu, niin en usko, että ESPID-kokousta järjestetään vuonna 2024 Israelissa.
Kirjoittaja Timo Vesikari
