Koronapandemian alussa vuonna 2020 vallitsi suuri epätietoisuus siitä, miten rokotteiden kehitys uutta koronavirusta vastaan tulisi tapahtumaan ja ennen kaikkea siitä, mikä tie johtaisi menestykseen. Perinteisillä suurilla monikansallisilla rokotevalmistajilla, kuten GSK, Merck ja Sanofi, ei ollut mitään valmista toimintalinjaa. Sen sijaan monet pienet tai keskisuuret bioteknologiayhtiöt näkivät tässä tilaisuutensa: nopeus ja ketteryys voisivat tuoda suuret voitot. Mukaan tuli myös monia yliopistolaboratorioita, joille rahan lisäksi oli merkitystä maineella ja kunnialla. Tähän liittyi usein mukaan tietty kansallisuustunne: olisi hienoa tehdä oman maan rokote ja antaa sille oma nimi.
Oxfordin rokote oli kehityksen alkuvaiheessa paljon esillä. Oxfordin yliopistoon oli perustettu oma erillinen laitos rokotuskehitystä varten ja sille oli annettu nimi isorokkorokotteen kehittäjä Edward Jennerin mukaan. Laitos oli jo kehittänyt kokeellisia rokotteita SARSia ja MERSia vastaan käyttäen adenovirusvektoriteknologiaa. Näillä eväillä päästiin nopeasti alkuun, mutta isompien kliinisten tutkimusten ja tuotannon järjestäminen vaati suuren lääkeyrityksen mukaantulon. Silti se, mikä yleisesti tunnetaan AstraZenecan rokotteena, on Britanniassa leimallisesti Oxfordin rokote ja kansallisen ylpeyden aihe.
Brittien kansallisylpeys sai kuitenkin pienen kolhun, kun Britannian varhain, jo joulukuussa 2020, käynnistetyt rokotukset aloitettiin saksalaisen BioNTechin rokotteella. Näin ei pitänyt käydä. Toisaalta, saksalaiset eivät ole niin paljon elämöineet BioNTechin kansallisuudella. Yhtiö on turkkilaisen maahanmuuttajapariskunnan perustama. Yhdessä Pfizerin kanssa kehitetty rokote on aidommin kansainvälinen.
Venäjällä Gamaleja-instituutti Moskovassa teki rokotetta samalla periaatteella ja samoista lähtökohdista kuin Oxfordissa. Heilläkin oli jo valmiina adenovirusvektorit, joilla oli tehty Ebola-rokotetta. Tutkijat itse tuskin olisivat antaneet rokotteelle nimeä ”Sputnik”, vaan se tuli valtiolta. Tämän rokotteen presidentti Putin kaappasi poliittisiin tarkoituksiin. Vaikka kansallista innostusta Venäjällä onkin, on myös päinvastaista mielialaa. Monet eivät luota venäläiseen rokotteeseen, mikä ajattelu on peräisin Neuvostoliiton ajoilta.
Kiinassa rekisteröityjä koronarokotteita on useita, mutta Sinovacin ja Sinopharmin inaktivoidusta koronaviruksesta valmistetut rokotteet ovat selvästi suurimpia. Niitä on näyttävästi viety moniin maihin, poliittisia pisteitä keräten, samalla, kun satoja miljoonia kiinalaisia on rokotettu. Kiina ei tuo annostakaan ulkomaisia koronarokotteita maahan.
Intia on suuri rokotevalmistaja, jonka tuotannosta suurin osa menee vientiin. Toisaalta, kansalliseen rokoteohjelmaan on otettu vain Intiassa valmistettuja rokotteita (yksityissektori on erikseen). Intian oma koronarokote, Bharat Biotechin valmistama kokovirusrokote valmistui melko myöhään ja koronaepidemian tullessa Intia joutui ostamaan mitä saatavilla oli. Mutta pyrkimys on kohti omavaraisuutta ja vientiä myös koronarokotteissa.
Inaktivoitu kokovirusrokote on melko suoraviivainen. Tällä menetelmällä on tehty rokote Kazakstanissa ja se varmaan toimii siinä kuin kiinalainen. Myös Iranissa on tehty kansallinen koronarokote tällä periaatteella. Näistä rokotteista ei ole vientituotteiksi, mutta kansallishengen nostatukseen ne käyvät.
Kanadassa ei ole mitään yltiöisänmaallisuutta rokotetuotannossa, vaan maa on rokottanut koronaa vastaan, kuten USA ja EU, eri rokotteilla. Kanada kuitenkin tukee voimakkaasti kotimaista rokotekehitystä. Pisimmällä kanadalaisista rokotteista on Medicagon tupakkakasvissa tuotettu proteiinirokote, jonka arvellaan pääsevän tuotantoon ja käyttöön loppuvuodesta, tavoitteena 30 miljoonaa annosta, millä olisi jo iso vaikutus koronarokotuksiin Kanadassa.
Kuubassa on vanhastaan omaa rokotetuotantoa. Siellä on tehty Soberana-niminen koronan piikkiproteiinirokote, jonka tehoksi on ilmoitettu 91%. Rokote on jo tuotannossa ja käytössä Kuubassa. Tavoitteena on 100 miljoonaa annosta, eli myös vienti. Ainakin Iran on hyväksynyt kuubalaisen rokotteen. Myös toinen vastaava kuubalainen rokote on jo käytössä ja sitä viedään ideologiakavereille Venezuelaan.
Taiwanilaisen Medigen yrityksen rokote on juuri saanut myyntiluvan omassa maassaan pelkkien faasi 2 tulosten perusteella. Rokote sisältää piikkiproteiinia ja Dynavaxin adjuvanttia. Yritys aikoo jo 2021 loppuun mennessä valmistaa 10 miljoonaa rokoteannosta, millä on merkittävä vaikutus taiwanilaisten rokottamiseen. Tässä on siis oiottu mutkia kansallisen tavoitteen hyväksi.
Myös adenovirusvektorirokotteita tekevät muutkin kuin AstraZeneca ja Gamaleja. Kehitystä on mm. Israelissa ja Koreassa. Samaan listaan kuuluu myös suomalainen nenäsuihkeena annettava rokote. Suomalaista nenäsuihkerokotetta pyrittiin aluksi markkinoimaan kansallisena omavaraisuushankkeena. Professorit antoivat runsaasti lausuntoja medialle. Rokote olisi tämän ajattelutavan mukaan pitänyt nopeasti hyväksyä Suomessa ja suunnata kotimaiseen käyttöön. Tämä ei kuitenkaan toteutunut ja nyt hanke joutuu kilpailemaan yleisessä sarjassa, ja siten hyväksyä EU:ssa, jos siihen asti päästään. Saa nähdä kuinka käy. Yksi samaa lähestymistapaa käyttänyt yritys, Altimmune USA:ssa, on luopunut nenäsuihkerokotteesta, koska immuunivasteet eivät olleet tarpeeksi hyviä. Vielä on jäljellä ainakin yksi samanlainen hanke Intiassa, jonka tukena on Covaxin-rokotteen valmistaja Bharat Biotech. Suomalaiselle myyntiluvalliselle nenäsuihkerokotteelle voisi kyllä kuvitella käyttöä vaikkapa lapsille annettuna.
Kirjoittaja Timo Vesikari
