Timo Vesikarin blogi

Joko taas lintuinfluenssa?

Koronatilanteen tasaannuttua on tullut muodikkaaksi puhua seuraavaan pandemiaan varautumisesta. Blogissa 4.4.2023 kerroin, kuinka suomalaiset virologit ehdottavat 200 miljoonan euron lisäpanostusta virusdiagnostiikkaan ennen seuraavaa pandemiaa. Mutta hekään eivät sano, mihin virukseen pitäisi varautua.

Korona voi toki vielä yllättää. Kuitenkin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että viruksen muuntuminen tapahtuu tarttuvampaan, mutta ei tappavampaan suuntaan. Omikronin valtamuunnos XBB.1.5 on 5x tarttuvampi kuin alkuperäinen omikron, mutta vähemmän tappava. Tämän uhkan kanssa pärjää ehkä vanhoilla aseilla. Vanha omikron ”täsmärokote” voi olla yhtä hyvä kuin pussillinen uusia.

Jokin uusi koronaviruskin voisi tarttua ihmiseen, kuten SARS ja MERS. Kun maailmassa on arviolta 500 eläinten koronavirusta, niin se mahdollisuus on olemassa, mutta tarkempi varautuminen on mahdotonta. Tärkeintä on pysyä visusti erossa kaikista laboratoriokokeista, joissa eläinten koronaviruksia parannellaan ihmiseen tarttuviksi, kuten nykyisen pandemian alussa ilmeisesti tapahtui.

Median otsikoissa esiintyy kuitenkin yhä näkyvämmin lintuinfluenssa. Se on eräänlainen kestosuosikki uudeksi pandemiaksi ja on ollut sitä yli 20 vuotta. On laskettu, että vuodesta 1997 lähtien tähän päivään asti on ollut 893 H5N1 lintuinfluenssaviruksen aiheuttamaa ihmistapausta. Tämä ei ole paljoa, mutta lukua tehostaa se, että puolet näistä on kuollut. Tämä muistuttaa koronaviruspuolella MERS-virusta, joka lähtee kamelista, tarttuu huonosti ihmiseen mutta jos niin sattuu, on kuolleisuus jopa 60%.

Lintuinfluenssa, erityisesti H5N1, oli otsikoissa 2000-luvun alussa, jolloin sitä vastaan kehitettiin rokotteita ja niitä myös tuotettiin varastoon, koska pelko oli todellinen.  Sitten tuli sikainfluenssa 2009-2010 ja vei kaiken huomion. Sikainfluenssavirus HN1 on sittemmin vakiintunut tavalliseksi influenssavirukseksi, jota vastaan rokotetaan kausi-influenssarokotuksen yhteydessä. Tilaa olisi uudelle vähän repäisevämmälle.

Lintuinfluenssavirus H5N1 leviää nyt vauhdilla linnuissa, erityisesti USA:ssa, mutta myös Euroopassa. Tavallisesti vesilintujen virus aiheuttaa nyt tautia kaikenlaisissa linnuissa. Pahinta on, että ainakin 38 valkopääkotkaa, eli Yhdysvaltojen kansallislintua on löytynyt kuolleina lintuinfluenssaan.

Villilinnuista lintuinfluenssavirus leviää kanaloihin. Yhdysvalloissa munien hinta on kivunnut huipputasoonsa, kun paljon munivia kanoja on tapettu epidemian kontrolloimiseksi. Se onkin ainoa länsimaissa käytetty torjuntakeino. Kiinassa kanoja yritetään rokottaa, mutta USA:ssa ja Euroopassa ratkaisu on kokonaisten kanaloiden hävittäminen.

Lintuinfluenssavirus H5N1 on ainakin satunnaisesti levinnyt nisäkkäisiin, kuten minkkeihin. Yksi barrieeri on siis ylitetty. Ihmistapauksia USA:ssa on tänä vuonna ollut tasan yksi – siitä ei vielä epidemiaa synny. Lähes kaikki 2000-luvulla dokumentoidut ihmistapaukset ovat liittyneet läheiseen kontaktiin sairaiden lintujen kanssa, jolloin tarttuva virusannos on ollut massiivinen. Ihmisestä toiseen tartuntaa ei ole ainakaan varmuudella dokumentoitu.

Lintuinfluenssan tarttuminen ihmiseen ja muuttuminen ihmistaudiksi on pienestä kiinni. Ihmisen alahengitysteissä oleva influenssaviruksen reseptori eli tarttumiskohta on vähän vääränlainen (alfa 2.6 siaalihappo), jotta H5N1 virus saisi siitä otetta. Mutta virus voi muuntua (ei ole tapahtunut) tai sitä voi muuntaa. Kauhukuva on se, että jossakin Wuhanissa aletaan tehdä kokeita, joissa lintuinfluenssavirusta keinotekoisesti muunnetaan paremmin ihmiseen tarttuvaksi. Kokemusta on.

Pitäisikö lintuinfluenssaa varten sitten todella varautua ikään kuin se olisi todellinen pandemian uhka? Ei hätää, on jo varauduttu. Ennen sikainfluenssaepidemiaa THL osti GSK-yhtiöltä 5 miljoonaa annosta lintuinfluenssarokotetta varastoon. Kysymyksessä oli Pandemrix-rokote, jossa on sama adjuvantti ASO3 kuin pian perään hankitussa sikainfluenssarokotteessa. Vaikka H5N1 virus on hiukan muuntunut matkan varrella, niin varmaan vanha rokote tehoaisi nykyisiinkin viruksiin juuri adjuvantin ansiosta. Rokotteen käytön hintana tosin olisi uusi narkolepsia-aalto.

Kirjoittaja Timo Vesikari

Timo Vesikari

Olen rokotetutkimuksiin erikoistuneen Nordic Research Network Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja. Minulla on hyvin pitkä kokemus rokotteista ja rokotetutkimuksista, erityisenä kiinnostuksen kohteena on norovirusrokote.

Tuoreita blogitekstejä

PATH ja rotavirusrokote

PATH on lyhenne sanoista Programme for Appropriate Technology in Health. Voiko epäselvempää ilmausta enää olla? Tämä organisaatio toimii Seattlessa ja on vuosien aikana käytännössä ottanut

Lue artikkeli >>

Rotarokote on jo diabetesrokote, osa 2

Vuoden 2024 alussa on ilmestynyt kaksi suomalaistutkimusta, jotka sivuavat aihetta lasten ykköstyypin diabeteksen ehkäisemisestä virusrokotteilla. Artikkelit eivät tunnu kohtaavan, eivätkä aiheesta kirjoittaneet toimittajat mainitse toinen

Lue artikkeli >>

1960-luvun lääketiedettä

Olen tykännyt katsoa TV-sarjaa Berliinin kuuluisasta Charité-sairaalasta. Draaman keinoin on käsitelty 1800-1900-lukuen vaihdetta, kolmatta valtakuntaa 1933-1945 ja viimeksi DDR:n alkuvaiheita. Saksan historian tapahtumat ja lääketieteen

Lue artikkeli >>

Tohtoreita kouluputkesta

Hallitus on päättänyt satsata tutkimukseen ja kohdistaa lisärahoitusta tohtorikoulutukseen. Suunnitelmana on rahoittaa seuraavien vuosien aikana tuhat uutta tohtorikoulutuspaikkaa. Satsaus on Suomen oloissa suuri ja luulisi,

Lue artikkeli >>

Tuhkarokkouutiset tuovat vaihtelua

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) puhuu mieluummin mistä tahansa muusta tartuntataudista kuin koronasta. Viime syksynä, kun oli ilmeistä, että koronatehosteiden antamisessa oli pahasti myöhästytty, niin

Lue artikkeli >>