Suomen puolustus nojaa ennen kaikkea koulutettuun reserviin, joka syntyy joka vuosi kahdesta palveluserästä varussotilaita. Nämä nuoret ovat lähtökohtaisesti terveitä, ja on monta syytä pitää heidän terveydestään erityistä huolta koko 6-12 kuukautta kestävän palveluksen ajan. Vanha vitsi sijoittaa sotilaslääketieteen jonnekin ihmislääketieteen ja eläinlääketieteen välimaastoon, mutta näin ei voi enää olla. Ikäluokan parhaimmisto ansaitsee optimoidun terveydenhuollon. Tämä koskee myös rokotuksia. Jotkut rokotukset, kuten MPR ja dtaP ovat puolustusvoimilla kunnossa, mutta rokotuksissa on myös parantamisen varaa.
Influenssa pulpahtaa esille yleensä tammikuussa useassa varuskunnassa samanaikaisesti. Se ei tapa varusmiehiä, muta kaataa petiin ja voi olla alkuna keuhkokuumeelle. Talvella 2026 influenssa oli ilmeisesti kakkossijalla adenoviruksen jälkeen. Koronaa ei ole enää raportoitu, mutta tuskin se on kokonaan hävinnyt. Kaikki kolme, influenssa, adeno ja korona, ovat periaatteessa rokotuksin ehkäistäviä tauteja.
Influenssarokotuksia kyllä annetaan puolustusvoimissa, mutta rokotukset voisi tehdä tehokkaammin. Tammikuun saapumiserässä tulevia varushenkilöitä kehotetaan hankkimaan itse influenssarokotus ennen palvelukseen astumista. Tämä on aivan oikein, mutta tuskin toteutuu monenkaan kohdalla. Selvintä olisi, jos kaikki tulijat rokotettaisiin influenssaa vastaan heti alkuun tammikuussa. Rokotus ehtisi estää useimmat tartunnat. – Hyvä puoli on, että tavanomainen influenssarokote toimii hyvin nuorilla, toisin kuin ikäihmisillä.
Heinäkuussa saapuvista moni jatkaa palvelusta seuraavana talvena. Tämän erän varushenkilöt pitäisi systemaattisesti rokottaa jo hyvissä ajoin ennen influenssaepidemiaa. Iso puute on, että kantahenkilökuntaa ei puolustusvoimien toimesta rokoteta. Tämä tilanne pitäisi korjata ja panna kaikki syksyllä paikalla olevat samaan rokotusriviin. Influenssarokote on halpa eikä sen liberaalista jakamisesta syntyisi suuria kustannuksia.
Korona-ajasta ei selvitty oikein kunnialla Puolustusvoimissa. Varushenkilöt pantiin telttamajoitukseen pitkäksi aikaa talvella. Rokotusten toteuttaminen kangerteli. Tälläkin hetkellä koronaa varmasti on, mutta ei niin, että laajat koronarokotukset olisivat tarpeen. Toisin kuin siviilimaailmassa, Puolustusvoimissa olisi sekä hyvä syy että mahdollisuus toteuttaa koronavirusten tehostettua diagnostiikkaa, jotta tilannekuva olisi tiedossa.
Tärkein hengitystieinfektio ylitse kausi-influenssankin on adenovirukset. Adenovirukset, erityisesti tyypit 4 ja 7, on sotilaslääketieteen erikoisuus. Nämä tyypit aiheuttavat korkeakuumeista hengitystieinfektiota, joka leviää kasarmiolosuhteissa helposti. Adenoviruksia on monia muitakin tyyppejä, yhteensä yli 40, ja tautikirjo on laaja, mutta syystä tai toisesta sotilaiden keskuudessa ongelma rajoittuu näihin pariin tyyppiin.
Adenovirukset keksittiin 1950-luvulla ja rokote USA:n armeijan, mukaan lukien laivasto ja ilmavoimat, tarpeisiin oli valmis vuonna 1971. Rokotteen tuotti silloin Wyeth USA:n puolustusvoimien rahoituksella. Se rekisteröitiin vain sotilaille käytettäväksi.
Rokote annetaan suun kautta. Siinä on kaksi tablettia, adenovirustyypeille 4 ja 7. Tabletit on päällystetty niin, että ne liukenevat vasta ohutsuolessa, eli rokotevirus tarttuu suoliston kautta. Oraalinen rokote ei aiheuta juuri mitään haittavaikutuksia. Tämä on sitäkin merkillisempää, kun rokotteiden viruksia ei ole varsinaisesti heikennetty, vaan ainoastaan kasvatettu soluviljelmässä. Lyhytkin soluviljelmäkasvatus voi kyllä alentaa taudinaiheuttamiskykyä.
Adenovirus 4/7 rokote oli käytössä vuoteen 1999. Syy sen käytön lopettamiseen oli ilmeisesti liiallinen tyytyväisyys. Kun adenovirustautia ei näkynyt, niin ajateltiin, että rokotteestakaan ei kannata maksaa. Kävi taas kerran niin, että kun rokottaminen lopetettiin, niin adenovirusinfektiot palasivat. Kesti vuosikymmenen ennen kuin adenovirusrokotukset aloitettiin uudelleen vuonna 2011. Rokote on melko lailla sama kuin ennenkin, mutta valmistaja on eri, joku pikkufirma Barr Laboratories Kansasissa. Rokotusten vaikutus on taas ollut dramaattinen ja adenovirusinfektioiden määrä on laskenut hyvin vähiin.
Tällaista rokotetta Suomenkin Puolustusvoimat tarvitsisi. Vuonna 2024 oli mediassa uutisointia, että adenovirusrokotteen hankkimista ”selvitetään”. Ei ole sittemmin kuulunut. Tämä ei olisikaan mikään tavanomainen rokotehankinta. Vaikka Adeno 4/7 rokote on USA:n FDA:n hyväksymä, se on rajattu sotilaskäyttöön eikä sillä ole myyntilupaa eikä se liioin ole käytössä USA:n ulkopuolella. Rokote pitäisi siis hankkia Suomeen jollain poikkeusmenettelyllä. Se voisi nyt olla paremmin mahdollista, kun ollaan NATO:ssa sisällä. Ehkä asia pitäisi hoitaa puolustusministeritasolla Davidin lingon tapaan.
Kirjoittaja Timo Vesikari
