Timo Vesikarin blogi

Koko maailma haluaa nyt mRNA-rokotteita

Aina on ollut niin, että uudet rokotteet tulevat ensin käyttöön kehittyneissä maissa, kuten USA:ssa ja Euroopassa. Rokotteita myydään hyvällä hinnalla ja tuloilla rokotevalmistajat kattavat rokotteen kehittämisen ja testaamisen kulut. Vasta sen jälkeen on ollut kehittyvien maiden vuoro. Esimerkiksi elävä suun kautta annettava poliorokote osoitettiin tehokkaaksi ja turvalliseksi 1960-luvun alussa, mutta maailmanlaajuinen polion hävittämiskampanja alkoi vasta 1988, viive oli siis melkein 30 vuotta.

Koronarokotteiden kohdalla järjestys on ollut sama, mutta pitkä viive ei ole ollut moraalisesti hyväksyttävissä. Pfizer/BioNTechin ja Modernan mRNA-rokotteet löivät itsensä nopeasti läpi, sillä ne olivat hämmästyttävän tehokkaita ja kaikki maat halusivat ensisijaisesti näitä rokotteita, kun ne tulivat saataville vuodenvaihteessa 2020/2021. Hinnat saatiin sovittua teollisuusmaiden kukkaroille sopiviksi, kun huomioitiin se, että rokotteiden kehittäminen oli saanut runsaasti julkista tukea. Kun rokotteita myydään hintaan 20 euroa per annos, niin se on vaikkapa EU:lle ihan OK, mutta aivan liian kallista kehitysmaille. Näillä hinnoilla Pfizer tahkosi lähes 20 miljardia voittoa vuonna 2021.

Hinnan lisäksi mRNA-rokotteiden tiellä kehitysmaihin on monia muita esteitä. Ensimmäinen on tietenkin patenttien avaaminen (ks. ”Pahat patentit” 11.5.2021), joka on sikäli todellinen, että rokotteisiin liittyy kokonainen vyyhti patentteja. Sen lisäksi rokotevalmistajat ovat myös olleet haluttomia avaamaan patenttejaan. Heidän ensisijainen vastauksensa on tuotannon kasvattaminen ja laajentaminen tulevaisuudessa kehitysmaissa tapahtuvaksi. Tällöin rokotteita voitaisiin myydä kehitysmaissa halvemmalla, mutta tuskin tappiollisesti. Esteenä on myös ollut rokotteiden säilytys, joka vaatii varsinkin alussa ultrakylmiä lämpötiloja, eikä tällaista kylmäketjua ollut järjestettävissä kaikkialla.

Kun mRNA-rokotteet ovat toistaiseksi olleet länsimaiden luksusta, niin muun maailman koronarokotuksiin on nähty ratkaisuna halvemmalla tai yksinkertaisemmalla teknologialla tuotetut rokotteet. Kiinalaiset perinteisellä soluviljelmäteknologialla valmistetut inaktivoidut kokovirusrokotteet ovat määrällisesti maailman eniten käytettyjä. Myös intialainen kokovirusrokote on merkittävä tekijä. Novavaxin proteiinirokote on saanut myyntiluvan. Kuubalaiset proteiinirokotteet (Korona kuriin rokottamalla 19.4.2022) ovat osoittautuneet hyvin toimiviksi ja ne voivat olla merkittävä tekijä tulevaisuudessa latinalaisessa Amerikassa. Myös kiinalaisen Clover-yhtiön kehittämä kansainvälisen COVAX-koalition tukema proteiinirokote on lupaava ja tulossa käyttöön.

Vauraammat maat ovat lahjoittaneet kehitysmaille mitä milloinkin rokotetta. Suomikin on dumpannut tähän tarkoitukseen miljoona annosta AstraZenecan Ad-vektorirokotetta, jota ei Suomessa enää kehdattu tyrkyttää sivuvaikutusten vuoksi. Adenovirusvektorirokotteet, kuten Sputnik, eivät ole enää kenenkään toivelistalla ykkösenä.

Vaihtoehtoisia rokotteita siis riittää, mutta nykytilanne ei ole hyvä, kun köyhissä maissa vain 10% väestöstä on rokotettuja, ja maailmanlaajuinen rokotekattavuus on 50%:n luokkaa.

Nyt kuvaan tulee psykologia. ”Kaikki” haluavat ensisijaisesti mRNA-rokotteita käyttöönsä, ja monet kehitysmaat haluavat myös valmistaa näitä rokotteita. Ensimmäinen vaihtoehto on nykyisten rokotevalmistajien paikallinen tuotanto. Moderna on perustamassa tuotantolaitosta Keniaan ja Pfizer on ilmoittanut vastaavasta suunnitelmasta vuodelle 2023 Ruandaan. Mutta onko tämä liian vähän ja liian myöhään?

Patenttiongelman ohella keskeinen este mRNA-rokotteiden tuottamiselle kehitysmaissa on ollut taidon ja teknologian puute. Vaikka Euroopan ja USA:n ulkopuolella on monia todella merkittäviä rokotevalmistajia sellaisista maista kuten Intia, Brasilia, Kiina, Etelä-Afrikka ym., ei näillä ole ollut edellytyksiä mRNA-rokotteiden valmistukseen. Nyt WHO on alkanut korjata tätä puutetta ja pystyttänyt koulutuskeskukset Etelä-Afrikkaan ja Koreaan. Näissä rokotevalmistajat voivat ainakin perehtyä mRNA-rokotteiden valmistusteknologiaan. Kiinnostuneita on ollut Indonesiasta, Brasiliasta, Vietnamista, Serbiasta, Egyptistä, Nigeriasta, Senegalista ja Tunisiasta.

Tämä ei kuitenkaan ratkaise patenttiongelmaa. Asiassa on uusi mielenkiintoinen lähestymistapa. Teksasin yliopistollisen lastensairaalan rokotetutkimuskeskus, johtajanaan Peter Hotez – TV:ssä CNN:ltä tuttu kommentoija – on ryhtynyt kehittämään avointa mRNA-rokoteteknologiaa. Tavoitteena on tehdä patenteista riippumaton avoin ”koodi”, jota olisi kaikkien potentiaalisesti kiinnostuneiden saatavilla. Tämä olisi ikään kuin mRNA-rokotteiden Linux-käyttöjärjestelmä. Linuxin tapaan tämän know-how’n voisi saada maksutta käyttöönsä mikä tahansa kehitysmaiden rokotevalmistaja. Koko ajatus on mullistava ja sen toteutumiselle voi vain toivoa menestystä.

Kirjoittaja Timo Vesikari

Timo Vesikari

Olen rokotetutkimuksiin erikoistuneen Nordic Research Network Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja. Minulla on hyvin pitkä kokemus rokotteista ja rokotetutkimuksista, erityisenä kiinnostuksen kohteena on norovirusrokote.

Tuoreita blogitekstejä

Long Covidin mysteeri

Sota on usein käytetty vertaus taistelusta Covid pandemiaa vastaan. Sodassa tappiot lasketaan kaatuneina ja haavoittuneina, ja kokonaistappioihin lasketaan kaikki rivistä poissa olevat. Koronan kanssa pitäisi

Lue artikkeli >>