Timo Vesikarin blogi

Mikä on turvallinen koronarokote?

Koronarokotteiden kehitystyötä on tehty mutkat suoriksi –periaatteella, koska on haluttu valmista mahdollisimman lyhyessä ajassa. Lähinnä kysymys on ollut kuitenkin aikataulun tiivistämisestä. Onko turvallisuudesta tingitty? Sikäli ei, että mikään rokote ei ole saanut oikeaa myyntilupaa, ja kaikki pitkälle edenneet hankkeet ovat menneet tai menossa faasi 3-tutkimuksiin, joihin vaaditaan useita kymmeniätuhansia osanottajia.

Näin kävi myös Venäjän koronarokotteelle. Vaikka ensimmäinen ulostulo oli näyttävä, ja presidentin suulla ilmoitettiin että rokotteella on Venäjän viranomaisten hyväksyntä ei asia mennytkään ihan näin. Lausuntoa korjattiin pian että hyväksyntä on vain erikoistilanteita varten. Aluksi kerrottiin että moni maa olisi valmis yhteistyöhön saadakseen Venäjän rokotetta, mutta sitten yksi kerrallaan korjattiin että maat ovat kiinnostuneita rokotteesta kunhan se on ensin osoitettu tehokkaaksi ja turvalliseksi.

Sanaparia ”tehokas ja turvallinen” käytetään nyt hokemiseen asti. Suomikin hankkii rokotetta kunhan se täyttää nämä ehdot. Kansainvälisessä uutisoinnissa järjestys usein vielä käännetään muotoon ”safe and effective”.

Olisi hyvä jos rokote olisi 100% tehokas ja 100% turvallinen, mutta tällaista ihmettä ei ole. Tehosta jää aina jotain puuttumaan, mutta käsitellään nyt vain turvallisuutta. Rokotuksista on aina jotain haittavaikutuksia. Nämä voidaan jakaa paikallisreaktioihin ja yleisreaktioihin. Rokotuspaikalla on usein kipua, punotusta ja turvotusta, joita voi kestää useita päiviä. Yleisreaktioita ovat kuume, lihaskipu, päänsärky ja yleinen heikotus, joita niitäkin voi jatkua useita päiviä. Mitään näistä ei kuitenkaan huomioida kun puhutaan rokotteen turvallisuudesta.

Todellisia turvallisuuskysymyksiä ovat rokotteeseen liittyvät kuolemantapaukset, hengenvaaralliset tilanteet ja pysyvät vammautumiset. Tietoista kuolemanriskiä ei nykyään hevin oteta.

Kuitenkin isorokkorokotuksen alkuaikoina, jolloin istutettiin isorokkovirusta ihon kautta (variolaatio) oli täysin hyväksyttävissä ottaa kuolemanriski 1:1000, kun oikea hengitysteiden kautta tarttunut isorokko oli 10-25% tappava. 

Elävä poliorokote aiheuttaa halvauksia noin tiheydellä 1:800.000 ensimmäisen rokoteannoksen jälkeen. Suomessa tätä riskiä ei koskaan otettu kun vaihtoehtona oli pistettävä ei-elävä rokote. Se on kalliimpi kuin elävä rokote ja pistettävän rokotteen tehokas käyttö edellyttää laajaa rokotuskattavuutta – kuten Suomessa on mahdollista. Niinpä suurimmassa osassa maailmaa halvausriski on hyväksytty niin kauan kuin polion riski on ollut todellinen. Nyt kun uhkaa ei enää juuri ole halutaan kaikkialla siirtyä pois elävästä rokotteesta.

Suun kautta annettavaan rotavirusrokotteeseen voi liittyä suolentuppeuman riski. Se pystytään kuitenkin minimoimaan kun ensimmäinen rokoteannos annetaan jo 6-8 viikon iässä, kuten Suomessa tehdään. Kehitysmaissa tämä ei useinkaan ole mahdollista käytännön syistä. Niinpä WHO on suositellut rokotusta myös myöhemmässä iässä. Silloin lasketaan vastakkain paljonko rotaviruskuolemia pystytään estämään ja paljonko syntyy suolentuppeumia joista osa voi johtaa lapsen kuolemaan. Tällaisia laskelmia tuottavat ns. ammattieetikot.

Suomessa tunnetuin rokotteeseen liittyvä turvallisuusriski on narkolepsia, joka on pysyvä terveyshaitta. Aloitettaessa sikainfluenssarokotuksia v.2009 ei narkolepsiaa rokotusriskinä tunnettu eikä sitä osattu ennustaa. Tosin adjuvanttia sisältäviin rokotteisiin oli epäilty liittyvän kaikenlaista, mutta näyttö oli vähäistä. Pandemrix-rokotetta ei ollut saanut juuri kukaan, ja sen samankaltaista edeltäjääkin lintuinfluenssarokotetta oli saanut vain vajaa 10.000 henkilöä. Suomessa tuli ajan myötä ilmi runsaat 200 narkolepsiatapausta rokotukseen liittyen. Tätä riskiä ei olisi huomattu 10.000 testatun perusteella.

Koronarokotteiden faasi 3 tutkimuksissa on tyypillisesti 30.000 osanottajaa, ehkä vähän enemmän. Tämä määrä ei riittäisi edellämainittujen turvallisuusriskien toteamiseen eikä ainakaan riskin suuruuden arviointiin.

Todennäköistä on että useammat koronarokotteet saavat myyntiluvan kun ensimmäinen välianalyysi osoittaa merkitsevää tehoa eikä rokotteeseen ole kukaan kuollut tai saanut siitä pysyvää vammaa. Rokotteen hankinta- ja käyttöönottopäätös joudutaan sitten tekemään näillä eväillä. Suomessa päätöksentekoon olisi käytettävä mahdollisimman laajaa asiantuntemusta yhdistettynä poliittiseen vastuunkantoon.

Timo Vesikari

Olen rokotetutkimuksiin erikoistuneen Nordic Research Network Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja. Minulla on hyvin pitkä kokemus rokotteista ja rokotetutkimuksista, erityisenä kiinnostuksen kohteena on norovirusrokote.

Tuoreita blogitekstejä

Toivotaan, toivotaan koronastrategia

Sanna Marin ja hänen hallituksensa osoittivat todellista johtajuutta tasan kerran koronaepidemian aikana, maaliskuusssa 2020. Valmiuslaki ja Uudenmaan sulku olivat sen verran näyttäviä toimenpiteitä, että ihmiset

Lue artikkeli >>

Kansalliset koronarokotteet

Koronapandemian alussa vuonna 2020 vallitsi suuri epätietoisuus siitä, miten rokotteiden kehitys uutta koronavirusta vastaan tulisi tapahtumaan ja ennen kaikkea siitä, mikä tie johtaisi menestykseen. Perinteisillä

Lue artikkeli >>

Koronassa ei synny laumasuojaa

Kirjoitin 17.12.2020 blogin otsikolla ”Entä jos korona käyttäytyy kuin rotavirus”. Tuolloinen ennustus näyttää monessa suhteessa pitävän paikkansa. Rotavirusrokotukset aloitettiin Amerikoissa vuonna 2006 ja Suomessa vuonna

Lue artikkeli >>