Apinarokko nousi uutisaiheeksi vuonna 2022 (Apinarokko yllätti (vähän) 31.5.2022) ja on pysynyt sen jälkeenkin. Nimi vain on vaihtunut m-rokoksi, eli englanniksi mpox. Nimenmuutos on sikäli aiheellinen, että kysymyksessä ei ole vain apinoiden tauti, vaikka apinat siihen sairastuvatkin ja voivat tartuttaa ihmisiä. Viruksen varsinainen reservuaari on kuitenkin jyrsijöissä, oravankaltaisissa otuksissa jossain Kongon alueella. M-rokkotaudista on olemassa tuore katsaus Duodecim-terveyskirjastossa 16.9.2024, kirjoittajana infektiolääkäri Veli-Jukka Anttila.
Isorokko onnistuttiin hävittämään vuoteen 1975 mennessä, viimeiseksi nykyisestä Bangladeshista. Valtava rokotusurakka tehtiin käyttämällä vanhanaikaista elävää rokotetta, jota tuotettiin suuria määriä eri puolilla maailmaa. Kun rokotukset lopetettiin vuoteen 1978 mennessä, rokotetta jäi paljon varastoon, mm. Suomeen riittävästi koko väestön rokottamiseen kertaalleen. Isorokon pelättiin leimahtavan uudelleen ja sitä seurattiin mm. Afrikassa. Havaittiin satunnaisia apinarokkotapauksia, mutta samalla voitiin vakuuttua siitä, että apinarokosta ei kehity uutta isorokkoa. Toinen havainto oli, että vuosien takainen isorokkorokotus suojasi hyvin apinarokolta. Tämä voitiin päätellä vertaamalla apinarokkotapauksia ihmisillä, joilla oli tai ei ollut nähtävissä isorokkorokotuksen jälkeinen arpi. Suoja oli 90% luokkaa, mikä on arvokas tieto nykyisessä m-rokkotilanteessa: isorokkorokote suojaa m-rokolta.
Vanhanaikaista isorokkorokotetta ei kuitenkaan hevin käytettäisi m-rokolta suojaamiseen, sillä se on karkea ase monine haittavaikutuksineen. Uusi m-rokkorokote on sekin oikeastaan isorokkorokote. Sen kehittäminen aloitettiin jo 1950-luvulla. Turkista saatua vaccinia-virusta viljeltiin soluviljelmissä tosi pitkään, noin 500 siirrostuskertaa, ja sen voitiin todeta heikentyneen erilaisilla mittareilla. Viruksen genomista puuttuu suuria pätkiä. Uusi heikennetty rokotevirus sai nimen Modified Vaccinia Ankaraa eli MVA. Se kehitettiin Saksassa, missä se myös rekisteröitiin myyntiluvalliseksi rokotteeksi 1970-luvun alussa. MVA-rokote valmistui kuitenkin liian myöhään käytettäväksi isorokon torjuntaan. Uusi hyvä rokote jäi ikään kuin orvoksi.
Seuraavina vuosina MVA-rokote olikin enemmän tutkimuskohde. Havaittiin, että se on erinomainen kantoalusta muille rokotteille ja tehostaa immuunivastetta, varsinkin soluvälitteistä immuniteettia. MVA-pohjaa on käytetty mm. useissa kokeellisissa HIV-rokotteissa. Tulokset ovat olleet lupaavia eläinkokeissa, mutta kuten tunnettua, ihmisellä toimivaa HIV-rokotetta ei ole saatu aikaan. MVA on ollut pohjana myös uusissa influenssarokotekokeissa, erityisesti lintuinfluenssarokotteen kehittämisessä. Influenssarokotteiden kohdalla ei viimeistä sanaa ole vielä sanottu, mutta toistaiseksi MVA-pohjaista influenssarokotetta ei ole. – Koska MVA ei kykene lisääntymään ihmissoluissa niin paljoa, että uutta infektiokykyistä virusta muodostuisi, on sitä myös kokeiltu nenäsuihkerokotteena influenssaa vastaan. Tätäkään ei ole vielä saatu valmiiksi, mutta hanke kuulostaa kyllä lupaavalta. Myös Ebola-rokotetta on tehty MVA-pohjalle. Koronarokotteen kehittämisessä MVA oli myös mukana. Kuten moni muukin rokotekandidaatti, se hävisi mRNA-rokotteille kehittämisen nopeudessa. Työtä kuitenkin jatketaan ja MVA-koronarokote voi vielä joskus nähdä päivänvalon.
Kuitenkin pelkkä MVA sellaisenaan on kelvollinen apinarokkorokotteeksi. Sen immuunivaste muistuttaa hyvin paljon isorokkorokotetta, joka – kuten edellä on kuvattu – on antanut hyvän ristisuojan apinarokolle eli siis m-rokolle. MVA:sta on sen verran käyttökokemuksia, että suoja m-rokkoa vastaan on yli 80%.
Hyvä rokote apteekin hyllyllä ja siitä vaan rokottamaan, niinkö? Viranomaishyväksyntä sekä USA:ssa että Euroopassa on saatu. Rokotetta valmistaa tanskalais-saksalainen yritys Bavarian-Nordic. Yksi ongelma kuitenkin on jäljellä: hinta. Hintatietoja on vaikea saada, mutta puhutaan yli 100 dollarin (euron) hinnasta. Suomella on siihen varaa, mutta laajempi käyttö Afrikassa on vaakalaudalla. Tuotannon luulisi olevan helppoa, mutta pieni yritys ei pysty tuottamaan kysyntää vastaavasti ja niin hintakin jää korkeaksi.
Suomessa rokotetta on saatavilla Imvanex-nimellä. Se ei kuulu kansalliseen rokotusohjelmaan, mutta THL suosittelee ja tarjoaa sitä riskiryhmäläisille, eli miesten välistä seksiä harjoittaville. Lisäperusteena on yhteydet Afrikkaan. Kohderyhmä jää näin pieneksi, eikä rokotuksia tällä tietämällä ole tarvetta laajentaa.
Kirjoittaja Timo Vesikari
