Ministeriaikanaan Krista Kiuru puuttui aktiivisesti moniin korona-asioihin, eritoten rokotuksiin. Hän onnistui usein ärsyttämään paitsi THL:ää, myös monia lääkäreitä. Nyt uuden hallituksen aikana on nähty päinvastainen tilanne. Mikään ministeriö tai kukaan ministeri ei ole pyrkinyt vaikuttamaan THL:n koronatoimiin vaan laitos on saanut pesmertää omia aikojaan tunnetuin seurauksin. Koronarokotukset laahaavat epidemian jäljessä.
Nyt Kiuru on tullut esiin Iltalehdessä 29.11. ja sanoo, että ”Pitäisi ottaa toisenlainen aktiivisempi ote”. Hän muistuttaa, että joka viikko koronaan kuolee 20-40 ihmistä Suomessa ja sairaaloihin otetaan viikoittain 450 koronapotilasta. Kiurun mukaan näiden ihmisten kohtalosta ei juuri puhuta. Jos sairaalahoitoon joutuvat ja tätä vauhtia kuolevat olisivat työikäisiä, niin kyllä puhuttaisiin. Ikärasismi korostuu, ollaan hiljaa.
Tässä Kiuru osuu oikeaan. THL:n paperinmakuiset kirjoituspöytälääkärit puhuvat vaikkapa perusterveydenhuollon kuormituksesta tai sairaaloiden kantokyvystä tai tehohoitopaikkojen riittävyydestä, mutta eivät ihmisistä. Kun on havaittu suuret koronakuolleisuusluvut, niitä on pyritty vähättelemään korostamalla sitä, että koronaan kuolevilla ihmisillä on muita sairauksia (Väärin kuoltu, sanoo THL 16.11.2023). Tilastoja pyritään sievistelemään ilman myötätuntoa kuolevia tai sairastuvia ihmisiä kohtaan. Näin vähennetään omaa vastuuta ja tarvetta toimenpiteisiin. Kliinikkolääkärien kriittisiä puheenvuoroja kuullaan julkisuudessa joskus (hyvä esimerkki Lapin keskussairaalan infektiolääkäri Markku Broas), mutta nämä leimataan usein häiriköiksi.
Nykytilanteessa THL:n eksyksissä olo korostuu, kun laitoksella ei ole oikein johtoa. Edellinen pääjohtaja on lähdössä, eikä uusi ole vielä tullut. Mutta tämäkään ei niin haittaisi, jos THL:ssä olisi jokin päätöksentekostruktuuri, vaikkapa koronarokotuksissa. Mutta ei ole, ainakaan niin, että se näkyisi ulos. Ei ole vastuuhenkilöä.
Krista Kiurun ministeriaikana ministeriö pyrki ja usein pystyi vaikuttamaan THL:aan, vaikkapa pannen vauhtia. Tilanne oli sikäli erilainen, että Kiuru oli peruspalveluministeri, jolle rokotusasiat eivät välttämättä kuuluneet, mutta oli sovittu, että ne kuuluivat. Nykyinen vastaava ministeri olisi sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (PS), mutta hänen toimenkuvastaan on erotettu pois tartuntatautiasiat ja rokotukset ja ne on vastaavasti siirretty sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasoselle (kok). Miten tämä on näin mennyt, on vähintään kummallista. Kumpikaan ministeri ei juuri ole loistanut julkisuudessa ajankohtaisessa koronatilanteessa. Iltasanomat yritti 24.11. saada ministereitä vastaamaan kysymykseen, kenen on vastuu, mutta ei onnistunut.
Krista Kiurun kaltaiselle aktiiviselle ministerille olisi siis tilausta. Aktiivisuudellaan Kiuru varmasti ärsytti joitakin, mutta sai myös paljon aikaan. IL:n jutussa Kiuru nostaa esiin konkreettisia ajankohtaisia asioita. Yksinkertainen kysymys on: miksi jokainen, joka haluaa, ei voi saada ajan tasalla olevaa koronarokotetta? Tästä aiheestahan keskusteltiin väsymykseen asti vuosi sitten ja THL torppasi tällaiset toiveet sanoen, että vanha hybridi-immuniteetti riittää. Kaikille ei nyt riitä, kun katsoo sairaalahoitoon joutuvien määriä. On syytä kysyä samaa uudelleen. Rokotteeseen on varaa ja rokotukset pystytään järjestämään, jos tahtoa on. Nykyinen meno vasta hullua on: ensin ei anneta rokotuksia ja kun lopulta annetaan, niin vanhukset jonottavat tuntikausia pakkasessa rokotuksille. Tervetuloa takaisin Krista Kiuru!
Kirjoittaja Timo Vesikari
