Virustauteja voidaan ehkäistä joko elävillä heikennetyillä virusrokotteilla tai sitten tapetuilla viruksilla tai niiden osilla. Ei ole itsestään selvää, kumpi ompi parempi.
Klassinen esimerkki on polio. Ensimmäinen rokote oli tapettu poliovirus eli ns. Salkin rokote. Karkeasti sanottuna rokote esti hyvin poliota (eli vaikeaa tautia) mutta huonosti tartuntoja tai lievää tautia. On helppo huomata analogia koronarokotteen kanssa. Elävä suun kautta annettava ja suolistossa lisääntyvä poliorokote (ns. Sabinin rokote) oli kuitenkin ratkaisevasti parempi poliotartuntojen estämisessä ja sitä kautta maailmanlaajuisessa polion hävittämisessä.
Elävä rokote osoittautui siis ”paremmaksi”, mutta siinäkin oli ongelmansa. Poliorokote voi aiheuttaa halvauksia immunovajavaisilla henkilöillä. Lisäksi rokotevirus voi kiertäessään muuntua takaisin halvauksia aiheuttavaksi, kun heikentäminen perustuu melko pieneen määrään pistemutaatioita viruksen perimässä.
Kun koronavirus tunnistettiin tammikuussa 2020, oli kenttä avoin erityyppisten rokotteiden kehittämiselle. Nopeus oli valttia eikä tässä kilpailussa elävän heikennetyn koronarokotteen tekeminen ollut mikään vaihtoehto. Nopein rokote oli tapettu koronavirus, jota tehtiin ensin Kiinassa. Toiseksi nopein oli pelkkä koronaviruksen piikkiproteiini erilaisina versioina. Kuitenkin uusi mRNA-tekniikka osoittautui molempiin nähden ylivoimaiseksi. Siinäkin viime kädessä tuotetaan immuniteetti viruksen piikkiproteiinia vastaan.
BioNTech/Pfizerin ja Modernan mRNA-rokotteet ovat olleet loistava menestystarina, mutta nyt ovat rajat tulleet vastaan, kun vakavalta taudilta suojaamisen lisäksi aletaan kaivata rokotetta, joka suojaisi myös tartuntaa ja tartuttavuutta vastaan. mRNA-rokotteita on jo muunneltu uusia omikronvariantteja vastaan ja täsmärokotteet suojaavatkin entistä paremmin, mutta suojan kesto tartuntaa ja lievää tautia vastaan on rajallinen, muutamia kuukausia. Ei ole oikein selvää, kannattaako tätä kilpajuoksua uusien omikronmuunnosten ja täsmärokotteiden kehittämisen kanssa jatkaa. On aika yleisesti hyväksytty, että antaa viruksen kiertää, mutta rokotetaan riskiryhmät vakavaa tautia vastaan. Tilanne ei ole niin paha kuin voisi olla, koska monilla on hybridi-immuniteetti sekä rokotuksesta että koronatartunnasta.
Entä sitten elävä koronarokote, joka antaisi luonnollisen infektion kaltaisen suojan tautia vastaan? Tai hybridi-immuniteetti pistettävästä koronarokotteesta täydennettynä nenään annettavalla elävällä heikennetyllä koronarokotteella?
Elävää koronarokotetta on kaikessa hiljaisuudessa kehitetty koronapandemian alusta alkaen. Ensimmäinen kysymys on tietenkin elävän rokotteen turvallisuus. Rokote ei saisi aiheuttaa koronaa kenellekään, edes immunovajavaisille, eikä rokotevirus saisi muuntua takaisin villityypin koronavirukseksi. Miten tästä voidaan olla varmoja? Vastaus on, että uudella hämmästyttävällä teknologialla.
Perinteisesti eläviä rokotteita on heikennetty siirrostamalla virusta soluviljelmissä. Virukset muuntuvat ja adoptoituvat kasvaessaan viljellyissä soluissa ja samalla loitontuvat ihmisestä eivätkä lopulta enää aiheuta tautia. Heikentyminen perustuu pistemutaatioihin viruksen perimässä, mutta kuten edellisestä polioesimerkistä ilmenee, voi tapahtua myös takaisinmuuntumista, jos mutaatioita on vain vähän, muutamia.
Uusi teknologia on jotain aivan muuta, nimeltään SAVE eli ”synthetic attenuated virus engineering”. Siinä koronaviruksen piikkiproteiinia koodaavaan RNA:han on tehty 283 mutaatiota, jotka heikentävät virusta, mutta eivät muuta itse piikkiproteiinin aminohappoja. Luku on niin suuri, että takaisinmuuntumisesta ei pitäisi olla pelkoa. Lisäksi surullisen kuuluisa furiini-katkaisukohta on yksinkertaisesti poistettu. (Tämä kohta ehkä lisättiin Wuhanin laboratoriossa, ks. Koronan alkuperä on yhä selvittämättä 7.3.2023).
Syntynyttä muunneltua virusta kasvatetaan (tuotetaan) Vero-soluissa, joka on hyväksytty alusta ihmisrokotteille. Alkuperäinen viruksen heikennys on peräisin Yhdysvaltalaiselta Codagenix-yhtiöltä, mutta tuotantoa on siirretty Intian Seerum-instituuttiin, joka on maailman suurin rokotevalmistaja.
Heikentämisen seurauksena rokotevirus kasvaa kyllä hyvin +33°C:ssa, mikä on nenän limakalvon lämpötila, mutta huonosti +37°C:ssa eli keuhkojen lämpötilassa. Rokotevirus ei myöskään leviä suoraan solusta soluun, mitä villityypin virus tekee keuhkoissa. Rokotevirus synnyttää immuunivasteen kaikkia koronaviruksen proteiineja vastaan, eikä siis pelkkää piikkiproteiinia vastaan (kuten vaikkapa suomalainen adenovirusvektorirokote, jota myös annetaan nenään). Elävä koronarokote ei aiheuta tautia hamstereille (joka on ollut mallina), eikä ihmisilläkään.
Elävä koronarokote on jo edennyt faasi 3 tehotutkimukseen Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Jos teho ja turvallisuus varmistuvat, niin voidaan alkaa spekuloimaan elävän rokotteen mahdollisella käytöllä. Se voisi joko korvata pistettävän rokotteen tai, todennäköisemmin, täydentää pistettävillä rokotteilla hankittua immuniteettia, kuten oikea koronatartunta.
Kirjoittaja Timo Vesikari
