Keväästä 2020 lähtien olen kirjoittanut parisataa blogikirjoitusta. Näistä on valikoitu reilut sata, jotka on toimitettu, ryhmitelty aihepiireittäin ja julkaistu painettuna kirjana otsikolla ”Rokotetutkija sivuraiteella korona-aikana”. Kirjaa on saatavilla maksutta Nordic Research Network Oy:lta lähettämällä sähköpostia osoitteeseen elina.marttila@nrnetwork.fi.

Kahdeksaan aihepiiriin jakaminen helpottaa katsomista taaksepäin. Samoin neljän vuoden aikaperspektiiviä on helpompaa ymmärtää aiheittain.

Kirjoitusten ensimmäinen aihepiiri koskee koronan alkuaikoja ennen rokotteita. Haluaisin nostaa esiin muiden kuin koronarokotusten merkityksen. Vuonna 2020 todettiin, että muut rokotukset, kuten tuhkarokkorokotus ja influenssarokotus antavat osittaista suojaa koronaa vastaan ilmeisesti luonnollisen immuniteetin kautta. Nämä tutkimukset ovat paljolti jääneet unohduksiin, mutta niillä on kuitenkin yhtymäkohta nykyisiin aikuisten rokotuksiin, eli tiivistettynä kaikki rokotukset ovat hyödyksi tämänkin mekanismin kautta.

Toinen teema on koronan alkuperä. Useissa kirjoituksissa olen kallistunut sille kannalle, että koronapandemia on lähtöisin laboratoriossa muokatusta viruksesta. Tämä on siitä jännä juttu, että se voitaisiin todistaa oikeaksi tai vääräksi, jos vain päästäisiin kurkistamaan Wuhanin virologian instituutin alkuperäisaineistoihin. Mutta sitähän Kiina ei salli.

Omikronille on oma osasto. Omikron-muunnoksen ilmaantuminen oli käännekohta pandemiassa, sillä sen jälkeen ei enää ole ilmaantunut uusia pahempia variantteja. Alkoi koronaviuksen hidas kesyyntyminen. Painotus on kuitenkin sanalla hidas.

Koronarokotteiden kehitys on iso aihepiiri. Rokotekehityksen nopeus yllätti alan ammattilaisenkin. Suurin yllätys oli mRNA-rokotteiden suuri teho, yli 90%. Se tukahdutti suurimman osan kilpailijoista, joita oli alkuvaiheessa paljon. Pfizer/BioNTechin ja Modernan rokotteet olivat keskeisiä pandemian taltuttamisessa ja toivat valmistajille miljardivoitot.

Viides ja isoin aiheryhmä on Suomen koronarokotukset, joista on matkan varrella kertynyt paljonkin sanottavaa. Tiivistettynä THL:n linja on suurimman osan ajasta ollut ”liian vähän ja liian myöhään”. Mutta kannattaa kerrata lukemalla.

Osuudessa koronarokotukset maailmanlaajuisesti käsitellään mm. Kiinaa ja Intiaa. Kiina sai koronarokotteensa (yksinkertainen tapettu virus) valmiiksi nopeasti ja toteutti koronarokotukset omin voimin. Samoin Intia, joskin lisenssillä valmistettu AstraZenecan rokote oli tärkeässä osassa. Kiinalainen ja venäläinen koronarokote olivat aluksi menestyksellisiä vientituotteita, joihin liittyi poliittisia kytköksiä. Pian sitten todettiin, että tehot olivat heikkoja. Varsinaisiin kehitysmaihin rokotteita tippui nihkeästi. Pirteä poikkeus oli Kuuba, joka kehitti koronaan omaperäiset rokotteet.

Korona-aikana on ollut asiaa myös muista rokotteista. Lyhyt luettelo on seuraava: influenssa, lintuinfluenssa, RS-virus, vesirokko, apinarokko, rotavirus, HIV, hepatiitti B, malaria ja hinkuyskä. Eli aiheita laidasta laitaan.

Kokoelmassa on myös kuvauksia omakohtaisista kokemuksistani Tampereen uuden säätiöyliopiston ja sen ulkopuolelta istutetun hallinnon kanssa. Erityisesti kismittää Rokotetutkimuskeskuksen ja sen tutkimuslaboratorion väkivaltainen alasajo. Lisää on kirjassa.

Kirjoittaja Timo Vesikari