Yyteet THL:ssa ovat olleet käynnissä pitkin talvea. Rahoitusta on leikattu niin kuin valtionhallintoa ylipäänsä, ja henkilökunnan vähennystarpeen arviointiin olevan enintään 200. Nyt on ilmoitettu, että 93 irtisanotaan ja muuta vähennystä tehdään sen lisäksi. Onko tämä vähän vai paljon? THL väittää, että sen tehtävien suorittaminen vaarantuu. Samalla täytyy kuitenkin kysyä, mitkä ne tehtävät ovat ja pitääkö kaiken todella olla THL:n tehtävää.
On mainittu, että joitakin THL:n tehtäviä voitaisiin siirtää yliopistoille tai ainakin tehdä yhteistyötä yliopistojen kanssa. Tätä on myös puhuttu vuosikausia, mutta juuri mitään ei ole tapahtunut. Yksi ilmeinen syy on, että olo THL:ssä on liian mukavaa. Yliopistoissa joutuisi tekemään tutkimuksen lisäksi kaikkea ikävää, kuten opetusta, siis oikeaa työtä. THL on tässä suhteessa kuin jättimäinen suojatyöpaikka. Lisäksi THL:ssä viehättää varmasti sen valta-asema. THL:n lausunnoilla on tai kuvitellaan olevan suurempi painoarvo kuin vaikkapa yliopistoprofessorin viisauksilla.
THL kasvoi älyttömän suureksi, kun siihen liitettiin STAKES vuonna 2008. STAKES eli sosiaali- ja terveysalan tutkimuskeskus puolestaan perustettiin vuonna 1992 korvaamaan entistä Lääkintöhallitusta, jonka lakkauttaminen vuonna 1991 oli jälkikäteen ajateltuna todella huono ratkaisu. Juuri nyt tarvittaisiin Lääkintöhallituksen kaltaista viranomaista ohjeistamaan hyvinvointialueita, sillä THL:lla ei yksinkertaisesti ole samaa auktoriteettia. STAKES kasvoi kasvamistaan ja kun se liitettiin THL:ään, siellä työskenteli jo 474 henkilöä (Wikipedia). Se oli siis varsinainen käenpoika Kansanterveyslaitoksen pesässä. THL:aa yritettiin yhdistymisen jälkeen vähän supistaa ja muutama tutkimusprofessori joutui lähtemään. Laitos on sittemmin taas kasvanut niin, että henkilöstöä on nyt 1300, joista korkeakoulutettuja 83% ja naisia 74%. Nyt tehtävien henkilöstövähennysten kohdentamista ei ole kerrottu, mutta supistamisen varaa varmaan on. Ruotsin vastaava viranomaislaitos Folkhälsomyndigheten pärjää 540 työntekijällä (sielläkin 75% on naisia).
THL ei ole pelkän valtion budjettirahoituksen varassa, vaan se on aktiivisesti hankkinut myös ulkopuolista rahoitusta. THL kilpailee tutkimusrahoituksesta (esim. EU, Suomen Akatemia) siinä kuin yliopistotkin, usein menestyksellisesti. Siinä ei ole mitään väärää, mutta THL:n erityisaseman vuoksi sillä on kilpailuetu. Toisaalta sama tutkimus voitaisiin useimmiten tehdä myös yliopistoissa, eli THL:n saama rahoitus on yliopistoilta pois.
Julkisuuteen ei ole kerrottu yksityiskohtaisesti, mitä toimintoja THL:ssa lakkautetaan tai supistetaan määrärahasupistusten ja henkilöstövähennysten vuoksi. On hoettu, että THL:n tehtävät perustuvat lakiin ja lakisääteisten tehtävien hoito siten vaarantuu. Kuitenkin ”laki” on niin kuin se on kirjoitettu usein THL:n omasta aloitteesta ja näkökulmasta. THL on itse kahminut tehtäviä vuosien varrella, jotta suurella tehtävämäärällä voitaisiin perustella lisää resursseja.
Julkisuudessa on sen verran mainittu, että kansantautien ja muistisairauksien tutkimusta siirretään yliopistoille ja genetiikan tutkimus lopetetaan THL:ssa. Näistä myös henkilökunnan edustajat ovat parahtaneet. Ei kuitenkaan ole mitään järkevää syytä miksi ”kansantautien”, kuten sydän- ja verisuonitautien tai diabeteksen, tutkimuksen pitäisi sijaita THL:ssa. Näiden alojen asiantuntemusta ja tutkimusta on kaikissa yliopistoissa ja niiden ”joutuminen” THL:aan on voinut johtua yksittäisistä henkilöistä, jotka THL:n tutkimusprofessoreina ovat saaneet mukavan toimintaympäristön projekteilleen. Genetiikan tutkimus THL:ssa tuli tunnetuksi ja oli alan huippua parikymmentä vuotta sitten tutkimusprofessori Leena Palotien ansiosta, mutta on hänen kuolemansa jälkeen näivettynyt ja voidaan hyvin siirtää vaikkapa Helsingin yliopistoon.
Aikanaan 1970- ja 1980-luvulla THL:n (silloisen KTL:n) virologian osaston johtaja ja professori Kari Cantell. Hän oli maailmankuulu interferonitutkija ja hänen aikanaan tämä osasto oli maailman johtava interferonitutkimuksen keskus. Mutta tästäkin aika on ajanut ohi, eikä ole mitään erityistä syytä, miksi THL:ssa pitäisi tehdä interferonitutkimusta.
Virologian asiantuntemusta THL:ssa toki tulisi olla. Sitä kuitenkin ohennettiin olennaisesti edellisten toimintamuutosten ja supistusten aikana 2010-luvulla. Koronapandemian tullessa ei THL:sta löytynyt paljoa virusten tuntijoita. Pandemian aikana otettiin uusia henkilöitä, mitä lie ”erikoisasiantuntijoita”, mutta viruspuoli jäi ohueksi ja sitä paikattiin yliopistojen tutkijoilla. Nyt kysytään ”eikö pandemiasta opittu mitään” ja tarkoitetaan, että pitäisi olla paljon henkilökuntaa varalla. Tässä on jokin pointti, mutta sen henkilökunnan pitäisi olla oikeanlaista.
Kirjoittaja Timo Vesikari
