Timo Vesikarin blogi

Tahallaan tartutettu korona

Nyt se on tehty ja julkaistu, ainakin verkossa (Nature portfolio in Review). Koronaviruksella on tehty ihmiskoe, jossa virusta on tartutettu vapaaehtoisten koehenkilöiden nenään ja katsottu, mitä tapahtuu. Kaikki on tietysti valvotuissa olosuhteissa ja varovaisesti, mutta kuitenkin. Tarkoitus on, että tällaisella menetelmällä (challenge study) voitaisiin tutkia koronarokotteita ja lääkkeitä tulevaisuudessa.

Suomessa vastaavia vapaaehtoistutkimuksia ei ole harrastettu, eikä niitä tehtäisi nytkään- Historiassa on synkkiä lukuja, kuten saksalaisten sodanaikaiset kokeet keskitysleirivangeilla tai vielä aikaisemin USA:ssa mustille vangeille tahallaan tartutettu kuppa ja sen hoitamatta jättäminen tieteellisen tutkimuksen nimissä.

Näistä ei nyt kuitenkaan ole kysymys, vaan todellisista vapaaehtoisista nuorista henkilöistä Englannissa. UK:ssa on pitkä perinne hengitystieinfektioiden, erityisesti influenssan, tutkimisessa. Influenssan tartutuskokeissa on voitu nopeasti tutkia mm. nenäsuihkeena annettavien influenssarokotteiden tehoa, ja samantapaista on varmasti nyt mielessä koronan kanssa.

Fyysisesti tutkimusympäristö on hyvin eristetty, mutta suhteellisen mukava koehenkilöille, jotka ovat 24 h lääkärin valvonnassa. Tällainen järjestely ei tietenkään ole halpa.

Keskeinen akateeminen toimija tutkimuksessa on Imperial College of London, mutta sen lisäksi mukana on muitakin yliopistoja, Englannin kansallinen terveyspalvelu NHS (eli Britannian hallitus) sekä yksityinen tutkimusyritys iVIVO. Näin suurella yhteenliittymällä on löydetty sekä tahtotila että resurssit. On selvä, ettei yritykseen ole lähdetty pelkän uteliaisuuden vuoksi (”katsotaan mitä tapahtuu”) vaan on nähty, että koronan vastainen taistelu tulee olemaan pitkä ja vaatii poikkeuksellisia menetelmiä, kuten lähtökohtaisesti riskialttiita ihmiskokeita.

Mitä sitten oikeasti on tehty? On löydetty 36 vapaaehtoista 18-29-vuotiasta henkilöä, jotka ovat suostuneet koejärjestelyyn. Kaikki on seulottu ja todettu terveiksi sekä koronanegatiivisiksi. Tosin kokeen aikana 2 sai ulkopuolisen tartunnan ja lopullisen ryhmän koko oli siten 34.

Tutkimusta on tehty lähes vuoden päivät ja siinä on edetty varovaisesti. Ensin 3 henkilöä sai nenäänsä koronaa, sitten 7 seuraavaa. Näin edettiin vähitellen, kunnes koko ryhmä oli koossa. Ensimmäiselle 10:lle annettiin suojalääkityksenä remdesiviiriä (silloin vielä uskottiin lääkkeellä olevan tehoa), mutta se jätettiin myöhemmin pois ja samalla voitiin todeta, että lääke ei ole mitenkään vaikuttanut tartunnan saaneiden virusmääriin, eli oli tehoton. Tärkeä tutkimustulos sekin.

Virus oli alkuperäisen Wuhanin viruksen kaltainen varhainen korona, ennen variantteja. Annos valittiin soluviljelmäkokeiden perusteella 10 TCID50 (eli 10-kertainen määrä, mikä tarvitaan soluviljelmän infektoimiseen). Ihme on, että valittu annos meni kerralla nappiin. Koehenkilöistä 18 (53%) sai tartunnan, mutta 16 ei saanut. Tämä on hyvinkin toivottu tulos annoksen suuruutta ajatellen. Seuraava kysymys sitten on, miksi puolet koehenkilöistä ei saanut tartuntaa. Tässä riittää haastetta selvitettäväksi.

Tartunnan saaneista useimmat saivat myös oireita, ja 7:llä oli kuumetta. Hajuaisti katosi osittain tai kokonaan 72%:lla. Virus ilmaantui kurkkuun keskimäärin 40 tunnin kuluttua ja nenään 58 tunnin kuluttua. Sen jälkeen infektiokykyistä virusta erittyi keskimäärin 9 päivää. Siinä suoraan ohje karanteenin pituudelle. Viruksen eritys herkällä soluviljelmämenetelmällä mitattuna korreloi hyvin antigeenitestin kanssa, eli tämä vahvistaa käsitystä kotitestien käyttökelpoisuudesta. Jo tässä on valtavasti uutta entistä tarkempaa tietoa, mutta varmaan pian nähdään, mihin kaikkeen vapaehtoistestausta voidaan käyttää.

Kommentit maailmalta vaihtelevat. Joukossa on kehuja ja ylistystä, mutta myös ”happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista” tyyppisiä, vähän kateellisten tutkijoiden purkauksia. Suomen eräs ammattieetikko kommentoi, että Suomessa mikään eettinen toimikunta ei olisi tällaista tutkimusta hyväksynyt. Niinpä niin, mutta rohkea rokan syö, ja tiede etenee.

Kirjoittaja Timo Vesikari

Timo Vesikari

Olen rokotetutkimuksiin erikoistuneen Nordic Research Network Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja. Minulla on hyvin pitkä kokemus rokotteista ja rokotetutkimuksista, erityisenä kiinnostuksen kohteena on norovirusrokote.

Tuoreita blogitekstejä

Rotarokote on jo diabetesrokote, osa 2

Vuoden 2024 alussa on ilmestynyt kaksi suomalaistutkimusta, jotka sivuavat aihetta lasten ykköstyypin diabeteksen ehkäisemisestä virusrokotteilla. Artikkelit eivät tunnu kohtaavan, eivätkä aiheesta kirjoittaneet toimittajat mainitse toinen

Lue artikkeli >>

1960-luvun lääketiedettä

Olen tykännyt katsoa TV-sarjaa Berliinin kuuluisasta Charité-sairaalasta. Draaman keinoin on käsitelty 1800-1900-lukuen vaihdetta, kolmatta valtakuntaa 1933-1945 ja viimeksi DDR:n alkuvaiheita. Saksan historian tapahtumat ja lääketieteen

Lue artikkeli >>

Tohtoreita kouluputkesta

Hallitus on päättänyt satsata tutkimukseen ja kohdistaa lisärahoitusta tohtorikoulutukseen. Suunnitelmana on rahoittaa seuraavien vuosien aikana tuhat uutta tohtorikoulutuspaikkaa. Satsaus on Suomen oloissa suuri ja luulisi,

Lue artikkeli >>

Tuhkarokkouutiset tuovat vaihtelua

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) puhuu mieluummin mistä tahansa muusta tartuntataudista kuin koronasta. Viime syksynä, kun oli ilmeistä, että koronatehosteiden antamisessa oli pahasti myöhästytty, niin

Lue artikkeli >>