Suomen koronarokotukset laahaavat aina pikkusen perässä siitä mitä voisi olla. Ei Suomi huonolla sijalla ole, mutta vanha sanonta, että Suomi on rokotusten mallimaa, ei kyllä enää pidä paikkaansa. Pari viimeistä esimerkkiä.
Joulukuun alussa Kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä (KRAR) piti THL:n esityksestä päättää 5-11-vuotiaiden lasten koronarokotuksista, kun rokote oli saanut myyntiluvan ja jotkut maat, mm. USA, olivat aloittaneet rokotukset. Silloin päätös oli, että rokotusta suositellaan vain ”riskiryhmille”. Päätös jouduttiin pyörtämään jo muutaman viikon kuluttua. Alunperinkään ei ollut mitään syytä tai järkeä rajata suositusta.
Nyt on vuorossa vanhojen ihmisten toinen tehoste, eli yhteensä 4. rokotus. Tämän tavoitteena on estää vakavia sairastumisia ja kuolemia. KRAR antoi suosituksen, että 4. rokotus kohdistetaan vain yli 80-vuotiaisiin. Hyvä edes näinkin, mutta kuolleisuus alkaa selvästi nousta n. 70 ikävuoden kohdalla, joten rajaus on keinotekoinen. Jossain oli laskettu, että kuolleiden mediaani-ikä on 82 vuotta, mikä tarkoittaa, että 70-80-vuotiaita täytyy olla mukana paljon. Olisi loogista rokottaa ensin yli 80-vuotiaat ja heti perään 70-80-vuotiaat ja sitten ehkä 60-70-vuotiaat. Miksi tällaista päätöstä ei kyetty tekemään?
Rokotteita kyllä riittää ja äskettäin keskeisille Pfizer/BioNTechin ja Modernan rokotteille myönnettiin USA:ssa hyväksyntä käytettäväksi 4. rokotuksissa yli 50-vuotiaille. Yleistä rokotussuositusta tämän ikäisille ei kuitenkaan annettu ja myös USA:ssa tätä odotetaan pienen hämmennyksen vallassa. Suosituksen antaminen yli 50-vuotiaille merkitsisi ongelman tunnustamista.
Israelissa on jo jonkin aikaa ollut voimassa suositus 4.rokotuksesta 65 vuotta täyttäneille, mikä kuulostaa aika loogiselta. Israelista on myös paras asiaa selvittänyt tutkimus, joka julkaistiin jo helmikuun alussa. Siinä 4. rokotus nosti koronavasta-ainetasoja 9-10-kertaiseksi. Nämä vasta-aineet tehoavat myös omikroniin. Ongelmana on, että nämäkään tehosteen jälkeiset korkeat vasta-ainetasot eivät ehkä kestä kovin kauaa.
Toinen tehoste on kuitenkin parasta, mitä meillä on käytettävissä vanhojen ihmisten kuolemien ehkäisyyn. Se ei ole ratkaisu koko koronaongelmaan vaan hengenpelastusoperaatio.
Kukaan ei vaan tunnu oikein välittävän. TV-uutisten mukaan kahden viikon aikana koronaan on kuollut 300 ihmistä, korjaan vanhusta. Helsinkiläinen lääkäri sanoi, että 40% on ollut ”alirokotettuja”, mikä on uusi termi. Käänteisesti se tarkoittaa, että 60% on ollut täysin rokotettuja, eli 180 kuollutta ihmistä.
Tämä on seurausta siitä, että kaikki rajoitukset on purettu eikä enää mennä terveys edellä kuten joskus Krista Kiurun aikoina. Rajoitusten tilalla on toiveajattelu, joka ei vaan tunnu toteutuvan. Uusi ministeri ei puhu kärsimyksestä eikä kuolemasta vaan terveydenhuollon resurssien riittävyydestä. Terveystalous on ohittanut inhimillisen näkökulman.
Takavuosina herätti huomiota, kun erään lounaishämäläisen terveyskeskuksen johtajaylilääkäri kieltäytyi antamasta influenssarokotusta vuodeosastolla oleville vanhuksille. Hänen perustelunsa oli, että johonkinhan ihmisen on kuoltava ja että influenssa ja sen jälkeinen keuhkokuume on hyvä tapa kuolla. Tämä periytyy sisätautiopin uranuurtajalta sir William Oslerilta, jonka kuuluisa lause oli, että ”pneumonia (keuhkokuume) on vanhan miehen ystävä”. Hän itse sairastui vuonna 1918 espanjantautiin, eli sikainfluenssaan, sai keuhkokuumeen ja kuoli 70-vuotiaana. Tiedossani ei ole, ehtikö hän muuttaa mielipidettään.
Taloudellisesti ajatellen on tietysti järkevää antaa kaikkien työelämän ulkopuolella olevien kuolla mahdollisimman nopeasti. Korona tarjoaa nyt tilaisuuden. Tähän asti tällainen ajattelutapa ei ole kuitenkaan päässyt valtavirraksi. Rokottaminen ei ole sama kuin elämän keinotekoinen pitkittäminen, vaan minimi mitä vanhojen ihmisten hyväksi voidaan tehdä.
Kirjoittaja Timo Vesikari
