Yksi ensimmäisistä presidentti Trumpin yllätysvedoista virkaanastujaisten jälkeen oli ilmoitus, että USA eroaa Maailman Terveysjärjestöstä eli WHO:sta. Syitä oli ainakin kaksi: 1. USA maksaa liikaa jäsenmaksua ja 2. Kiinalla on järjestössä liikaa vaikutusvaltaa. Tarkastellaanpa näitä pointteja ja ylipäänsä WHO:n merkitystä.

Vanhana WHO:n työntekijänä maailmanjärjestön asiat edelleenkin kiinnostavat. Olin vuosina 1987-1990 WHO:n ”virkamies” nimikkeellä ”Scientist”, sijoituspaikkana Geneve. Matkustin paljon tutkimusten tekopaikoilla etenkin Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Tässä työssä pääsi katsoman maailmanjärjestöä käytännön tasolta.

WHO:ssa viehätti se, että se oli aidosti kansainvälinen, toimi kaikissa maailman maissa ja oli kaikkialla hyväksytty. Kävin itse sotilasvallankaappauksen jälkeisessä Burmassa (Myanmarissa) aikana, jolloin juuri ketään ulkomaalaisia ei päästetty maahan, ja sain tehdä työni rauhassa. Toinen vieras Yangonin Strand-hotellissa oli WHO:n AIDS-ohjelmasta, muita ulkomaalaisia ei näkynyt missään. WHO:n edustajat olivat tervetulleita, vaikka maahan pääsy olisi muuten ollut vaikeaa. Lisäksi järjestöllä WHO:lla oli ja on edelleen pysyvä edustaja kaikissa kehittyvissä maissa, ja edustajan viestejä kuunnellaan.

Kaikesta kansainvälisyydestään huolimatta WHO ei ollut täysin tasa-arvoinen. Amerikka maksoi 25% budjetista, ja sen edustus järjestössä oli hyvin näkyvä. Lisäksi WHO tukeutui monella tapaa yhteistyöhön amerikkalaisten organisaatioiden kanssa. Ruohonjuuritason esimerkki oli, kun tein Indonesiassa tutkimusta niin tukeuduin Djakartassa olevaan USA:n Naval Medical Research Unit 2:een. Dhakassa taas oli tärkeä kansainvälinen ripulitautien tutkimuskeskus, joka pohjautui USA:n laivaston Cholera Research Laboratoryyn. WHO:lla oli vahva side USA:n tartuntatautikeskuksen CDC:n kanssa ja kun WHO perusti AIDS-ohjelman 1980-luvun lopulla sen rahoitus tuli CDC:ltä.

AIDS-ohjelma tarjoaakin valottavan esimerkin WHO:n nykytilanteeseen. Alkuun ohjelmalla ei ollut tarjota juuri muuta kuin kondomeja, mutta kun tehokkaat HIV-lääkkeet keksittiin 1990-luvulla, tarvittiin ohjelma ja organisaatio hoitojen saamiseksi myös kehitysmaihin, erityisesti Afrikkaan. Presidentti George W. Bush perusti AIDS-relief ohjelman, joka sulautti WHO:n entisen ohjelman sisäänsä. Siitä tuli käenpoika WHO:n pesään. Kun WHO:n nykyinen vuosibudjetti on noin 3 miljardia euroa, on AIDS-ohjelman budjetti kaksinkertainen. Sillä on oma iso rakennus Genevessä WHO:n rakennuksen vieressä.

Kun Trump puhuu rahoituksen leikkaamisesta, niin vaaravyöhykkeessä ei ole pelkästään WHO vaan myös AIDS-ohjelma sekä lisäksi itse CDC, jonka vuosibudjetti on 9,6 miljardia ja joka tekee paljon kansainvälistä tutkimusta. Trumpin hallinnon leikkaukset voivat edelleen yltää kansalliseen terveysinstituuttiin, jonka koko budjetti on 47 miljardia. Isot rahat ovat siis aivan muualla kuin WHO:ssa.

Itse WHO:ssa taloudelliseen taakanjakoon on kehitetty malli kunkin maan kantokyvyn mukaan. Periaate on, että kaikki 200 maata maksavat jotain, mutta varakkaammat enemmän. Viimeinen jakomalli näyttää alkupään osalta tältä.

Venäjän osuus on vain 1,8%. Pohjoismaista Ruotsin osuus on 0,9% ja Suomen 0,4%. Näistä luvuista voi vähän hahmottaa, missä määrin eri maat tukevat kehitysmaiden terveyttä ylipäänsä. Kuten todettu, USA:lla on todella paljon muuta rahoitusta ja niin on muillakin mailla. WHO:n yhteiseen pottiin maksaminen on kaikille vaikeaa, sillä kahden väliset ohjelmat ovat mieluisampia kun niihin voi liittää mukaan kaupallisia näkökohtia. Joka tapauksessa voidaan sanoa, että WHO ei kaadu USA:n vetäytymiseen, sillä järjestön asema on vahva ja USA:n rahoitusaukko voidaan paikata.

 Entä Trumpin huoli Kiinan kasvaneesta vaikutusvallasta? Siinä voi olla perää. WHO:lla ei ole koskaan ollut amerikkalaista pääjohtajaa. Asiat ovat olleet USA:n mieleisellä tolalla, kun pääjohtajana on ollut vaikkapa skandinaavi, kuten oli minun aikanani tanskalainen Halfdan Mahler. Sittemmin on ollut japanilainen ja korealainen. Kaksi viimeisintä ovat kiinalainen (hongkongilainen) Margaret Chan ja nyt etiopialainen Tedros Adhanom Ghebreyesus vuodesta 2017 lähtien. Etiopialainen valittiin Kiinan tuella, eikä ole oikein vakuuttanut. Englanti sujuu huonosti ja omintakeiset ajatukset ovat harvassa.

Trump on arvostellut WHO:ta ja sen pääjohtajaa koronakriisin hoidosta. Tähän arvosteluun voi pääjohtajan osalta yhtyä. WHO lähetti vuonna 2020 delegaation Kiinaan selvittämään koronan alkuperää ja koko operaatio meni farssiksi. Vierailijoita käytettiin näyttelyissä, mutta ei päästetty itse tapahtumapaikalle Wuhanin virologian instituuttiin. WHO:n Kiinan tuella valittu pääjohtaja ei uskaltanut painostaa Kiinaa. Nyt kun koronan alkuperästä puhutaan avoimemmin, voidaan Kiinaltakin ehkä odottaa myönnytyksiä. WHO:n pääjohtajan vaihtaminen USA:lle mieluisammaksi voisi olla riittävä toimi koko kriisin ratkaisemiseksi.

Kirjoittaja Timo Vesikari