Timo Vesikarin blogi

Pitäisikö Suomessa olla omaa (korona)rokotetuotantoa?

Koronapandemian yhteydessä on jotenkin havahduttu siihen, että Suomessa ei nykyään ole omaa toimivaa rokotetuotantoa. Sanotaan, että ennen oli. Jos tätä vanhaa tuotantoa heräteltäisiin henkiin, niin siitä ei kuitenkaan olisi apua koronarokoteongelmaan. Tuotetut rokotteet olivat erilaisia ja mittakaavat pienempiä kuin mitä nyt tarvittaisiin.

Viimeksi lakkautettiin vuonna 2003 THL:n hinkuyskä-, kurkkumätä- ja jäykkäkouristusrokotteiden tuotanto. Lakkautus johtui pääosin EU-säännöksistä: omatekoisia rokotteita ei ollut koskaan testattu sellaisilla kalliilla satojen miljoonien eurojen kliinisillä kokeilla, kuin mitä nyt vaikkapa koronarokotteilta vaaditaan, eikä testausrahaa tai -halua löytynyt mistään. Rokotteet olivat kyllä ihan hyviä ja olisivat edelleenkin, mutta näistä bakteerirokotteiden valmistuskokemuksista ei olisi nyt mitään apua.

Kaikkien rokotteiden äiti on isorokkorokote, jota Suomessa valmistettiin 1970-luvulle asti. Rokkovirusta kasvatettiin vasikan iholla, eikä sellainen tulisi kysymykseen missään rokotteessa nykyisin. Vanhaa rokotetta on tiettävästi säilössä ja käyttökelpoisena lähes 50 vuotta myöhemmin annos jokaista suomalaista kohti, mistä KTL ja sen seuraaja THL ansaitsee kehut.

Kansanterveyslaitoksen kukoistusaikana 1970- ja 1980-luvuilla siellä valmistettiin aitoa kotoperäistä rokotetta. Professorit Kari Penttinen ja Kari Cantell olivat kehittäneet sikotautirokotteen, jossa virus kasvatettiin kananmunissa ja inaktivoitiin. Rokotetta käytettiin Puolustusvoimissa runsaat 15 vuotta hyvällä menestyksellä, mutta se korvattiin vuonna 1986 ostettavalla elävällä MPR-rokotteella, joka tuli lopulta edullisemmaksi. Kananmunatuotanto kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta edelleenkin suurin osa maailman influenssarokotteista tehdään hedelmöitetyissä kananmunissa. Koronarokotteisiin sitä ei ole käytetty.

Tavallisin virusrokotteiden tuotantotapa on kasvattaa rokotevirusta soluviljelmissä. Koronavirusta on alusta asti tuotettu näin Kiinassa. Tuotetut virukset inaktivoidaan ja sanotaan, että ”ole rokote”. Paitsi Kiinassa (SinoPharm, Sinovac), näin on toimittu myöhemmin Intiassa (Bharat Biotech). Äsken luin (ja arvioin) raportin Kazakstanin  Qaz-Covid inaktivoidusta kokovirusrokotteesta, joka on valmistettu samantapaisessa valtionlaitoksessa kuin THL, ja joka näyttää kyllä toimivan. Olisi Suomessakin tällaiseen pystytty, jos tahtotila ja rahoitus olisivat olleet kohdallaan ja infrastruktuurista huolehdittu ajoissa.

Soluviljelmät ovat muutenkin virusrokotetuotannon yleinen perusta, niin myös adenovirusvektorirokotteille. Tietotaidosta ei ole pulaa Kuopiossa kun on kysymys nenäsuihkeena annettavasta koronarokotteesta. Rahoitusta tarvittaisiin laajamittaiseen tuotantoon ja kliinisiin kokeisiin. Arvelisin, että ulkomaalaiset sijoittajat epäröivät, koska potentiaalisia kohteita on niin paljon ympäri maailmaa, eikä nenäsuihkeen kilpailukykyä ole osoitettu. Suomessa taas yhden yhtiön ja yhden rokotteen massiivinen tukeminen julkisista rahoista ei vaan ole ollut tapana. Ei ole näkemystä, poliittista tahtoa eikä sopivaa rahoitusmekanismia. Periaatteessa Suomi voisi rahoittaa hanketta (kuten EU) tekemällä suuren ennakkotilauksen sovittuun yksikköhintaan, edellyttäen, että rokote saa EMA:n hyväksynnän. Näin toimien joutuisi miettimään kahdesti, onko tämä juuri se rokote, jota halutaan.

Kanada on vähän Suomen tapainen maa, tosin isompi. Siellä kanadalaisella rokotetutkimuksella ja -tuotannolla on jokin itseisarvo. Kanada tukee ainakin kahta suurta koronarokotehanketta, valmistajina Medicago ja VBI Vaccines. Molemmat ovat VLP (virus like particle) -rokotteita, joiden toimivuudesta on jo näyttöä (Novavax). Medicagon rokote tehdään tupakkakasvissa (joka tosin ei tuota nikotiinia). Sama yhtiö on jo menestyksellisesti valmistanut tällä menetelmällä influenssarokotetta, joten näyttöä on. Muitakin rahoittajia on, mutta Kanadan valtion tuki on oleellinen. Koronarokote on faasi 3 -tutkimuksissa. VBI:n rokote, joka tehdään soluviljelmässä, on vähän perässä. Se sopisi vaikka Suomessa valmistettavaksi, jos asiasta sovitaan. Nämä rokotteet eivät ehdi ensihätään, mutta tähtäin on pidemmällä.

Suomessa pisimmälle korkean teknologian rokotteen kehitystyössä on päässyt tamperelainen FIT-Biontech, joka onnistui kehittämään tuotteeksi asti DNA-rokotteen HIV:iä vastaan. Hankkeessa on ollut vaiheita ja käänteitä, mutta loppuviimeksi voidaan sanoa, että rokotteen teho ei riittänyt HIV:n ehkäisyyn eikä hoitoonkaan, vaikka sitä tosissaan yritettiin.

Oma ryhmäni Tampereella oli aika pitkällä rotavirus-norovirus VLP-rokotteen kehittämisessä syksyllä 2019, kun uuden yliopiston uusi hallinto erotti minut ja katkaisi ryhmän rahoituksen Rokotetutkimuskeskuksesta. Jos alkuperäinen ryhmä ja itse hankitut resurssit olisivat olleet valmiina vielä koronapandemian alussa, olisi ollut mahdollista siirtää tietotaito koronarokotteeseen ja olisi voinut syntyä Oxfordin rokotteen tapaan Tampereen rokote. Nyt ei synny.

Kirjoittaja Timo Vesikari

Timo Vesikari

Olen rokotetutkimuksiin erikoistuneen Nordic Research Network Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja. Minulla on hyvin pitkä kokemus rokotteista ja rokotetutkimuksista, erityisenä kiinnostuksen kohteena on norovirusrokote.

Tuoreita blogitekstejä

Toivotaan, toivotaan koronastrategia

Sanna Marin ja hänen hallituksensa osoittivat todellista johtajuutta tasan kerran koronaepidemian aikana, maaliskuusssa 2020. Valmiuslaki ja Uudenmaan sulku olivat sen verran näyttäviä toimenpiteitä, että ihmiset

Lue artikkeli >>

Kansalliset koronarokotteet

Koronapandemian alussa vuonna 2020 vallitsi suuri epätietoisuus siitä, miten rokotteiden kehitys uutta koronavirusta vastaan tulisi tapahtumaan ja ennen kaikkea siitä, mikä tie johtaisi menestykseen. Perinteisillä

Lue artikkeli >>

Koronassa ei synny laumasuojaa

Kirjoitin 17.12.2020 blogin otsikolla ”Entä jos korona käyttäytyy kuin rotavirus”. Tuolloinen ennustus näyttää monessa suhteessa pitävän paikkansa. Rotavirusrokotukset aloitettiin Amerikoissa vuonna 2006 ja Suomessa vuonna

Lue artikkeli >>