Aamulehti julkaisi 26.6.2024 koko aukeaman jutun tamperelaisesta keliakiatutkimuksesta. Välittömänä aiheena oli dosentti Keijo Viirin ohjaama Valeriia Dotshenkon väitöskirja, joka käsitteli kokeellisen keliakialääkkeen ZED1227:n vaikutuksia suolen organoidiviljelmässä ja myös ohutsuolibiopsianäytteissä, jotka olivat peräisin vuoden 2021 New England Journal of Medicinessä julkaistun tutkimuksen koehenkilöiltä. Vaikka väitöskirjatutkimus tuotti merkittävää uutta tietoa, oli kysymyksessä kuitenkin vanhan sopan uudelleen lämmittäminen.
On sinänsä erittäin hyvä, että Aamulehti nostaa esiin Tampereen keliakiatutkimusta. Entinen lastentautiopin professori Markku Mäki vei keliakiatutkimuksen korkealle kansainväliselle tasolle ja johti tutkimusryhmää menestyksellisesti eläkkeelle jäämiseensä asti vuoteen 2015. Sen jälkeen oli vaikeampaa, kun häntä ei enää huolittu mukaan koko ryhmään. Markku kuitenkin pystyi jatkamaan uraansa keliakialääkkeiden kliinisenä tutkijana. Mukana seurasi pitkäaikainen työtoveri patologian professori Jorma Isola, joka tutki suolen limakalvovaurioita tutkimushenkilöiltä otetuista näytteistä. Hyvä näin.
Keliakian synnyssä keskeinen tekijä on suoliston entsyymi transglutaminaasi 2 (TGA 2), joka on myös se autoantigeeni, johon immuunivaste tässä autoimmuunitaudissa kohdistuu. Markku Mäki oli lähellä tehdä tämän kriittisen havainnon, mutta kunnian vei saksalainen tutkija Detlef Schuppan.
Nyt hoitokokeilun kohteena on ollut TGA 2:n toiminnan estäminen kokeellisella lääkeaineella ZED1227, jonka on kehittänyt saksalainen pikkuyhtiö. Sekä Schuppan että Mäki olivat johtavina tutkijoina tässä vuonna 2021 julkaistussa projektissa, johon osallistui noin 160 koehenkilöä seitsemässä maassa. Tutkittavat jaettiin neljään ryhmään, joista kolme sai lääkettä eri annostasoilla ja yksi sai lumelääkettä. Lääke otettiin ensimmäiseksi aamulla ja päälle syötiin 3g gluteenia sisältävä keksi. Muuten keliakiaa sairastavat tutkimushenkilöt noudattivat gluteenivapaata dieettiä.
Koehenkilöiltä tutkittiin suolen limakalvonäytteitä ennen ja jälkeen altistuksen. Odotetusti gluteeni sai aikaan keliakiamuutokset placeboa saaneilla tutkittavilla, mutta lääke ZED1227 suojasi sitä saaneita ainakin osittain. Lääke siis toimi kohtalaisen hyvin tässä keinotekoisessa koeasetelmassa. Tulos oli läpimurto sikäli, että tässä oli ensimmäinen lääkeaine, jolla oli todellista kliinistä tehoa ihmisillä. Mutta riittääkö havainto mullistamaan keliakian hoidon?
Ihanteellinen keliakialääke olisi sellainen, että sitä otettaisiin pari pilleriä päivässä ja sen jälkeen voisi vapaasti syödä patonkia ja pastaa ja pysyä terveenä. Ihan tähän ei ZED1227:n teho ehkä riitä, mutta voihan olla, että kehitetään jokin molekyyli, joka tekee saman vaikutuksen vielä tehokkaammin. Silti herää kysymys, miten tästä eteenpäin. Vuonna 2021 julkaistu faasi 2 tutkimus tuskin riittää lääkkeen hyväksymiseen vaan lisätutkimuksia tarvitaan. Vähän ihmetyttää, kun aikaa on jo kulunut kolme vuotta. Aamulehden artikkelista ilmeni, että lääkeyhtiö Takeda on hankkinut oikeudet ZED1227 lääkkeeseen, muta ei selviä, mitä yhtiö aikoo tehdä.
Mieleen tulee vertailukohta omalta alaltani. Rotavirusrokotetutkimusten rinnalla oli aikojen kuluessa useitakin tutkijoita (ja firmoja kuten Nestle), jotka halusivat kehittää immuunimaitoa rotavirustautien ehkäisyyn. Maitoa olisi tuotettu vaikka lehmissä tai kameleissa ja sitä olisi juotettu vauvoille ehkä parin ensimmäisen elinvuoden aikana. Voisi estää rotavirustauteja, mutta olisi paljon kalliimpaa kuin rokottaminen.
Keliakiaan ei ole tarjolla nykytietämyksellä rokotetta. Yhtymäkohta rotavirusrokotukseen kuitenkin on. Totesimme jo vuonna 2019, että Suomessa käytettävä vasikan rotaviruspohjainen rokote vähensi uusien keliakiatapausten ilmaantumista kolmanneksella. Aineisto oli melko pieni ja havainto kaipaa vielä vahvistamista, mutta jos se vahvistetaan, on kysymyksessä tehokkain tunnettu ehkäisy keliakiaan.
Todellinen keliakian ehkäisykeino olisi vehnän syömisen lopettaminen. Tämän luulisi olevan helppoa ainakin meillä päin: ruis ja etenkin kaura riittäisivät kyllä korvaamaan. Mutta ranskalaisella elämä ei ole elämisen arvoista ilman patonkia eikä italialaisella ilman pastaa. Tilanne on samanlainen kuin jos ehdottaisi ranskalaisille norovirusinfektioiden ehkäisyä lopettamalla osterien syöminen (näin tein eräässä kokouksessa). Vastaus on selkeä: ei käy. Kun ei käy myöskään gluteenin kohdalla, niin odotellaan, jos pillereistä olisi edes osittainen apu keliakiaan.
Kirjoittaja Timo Vesikari
