Narkolepsiatapaukset sikainfluenssarokote Pandemrixin jälkeen vuosina 2009-2010 on varmaan suurin yksittäinen rokotuskatastrofi Suomessa. Tapauksia kertyi reilut 200 ja ne keskittyivät 4-19-vuotiaisiin. Monen lapsen ja nuoren elämä meni pilalle, ehkä pysyvästikin. Asia ei ole loppuun käsitelty useastakaan syystä: 1. Syntymekanismia ei ole kunnolla selvitetty, 2. Pandemrix-rokotteen valmistaja GSK on koko ajan kiistänyt yhteyden (vedoten osittain kohtaan 1) ja 3. Rokotteessa käytetyn voimakkaan adjuvantin ASO3 tarina jatkuu. Sillä (sitä sisältävällä rokotteella) on edelleen myyntilupa EU:ssa ja ASO3 adjuvanttia suunnitellaan myös käytettäväksi moniin tuleviin koronarokotteisiin.
Suomessa professori Outi Vaarala ja hänen ryhmänsä on tehnyt ansiokasta työtä selvittääkseen Pandemrix-rokotteen jälkeisen narkolepsian syntymekanismia. Vuonna 2014 ilmestyi julkaisu influenssan nukleoproteiiniantigeenin osuudesta poikkeavan immuunivasteen ja vasta-ainevälitteisen autoimmuunireaktion synnystä. Nyt vuonna 2021 on ilmestynyt uusi julkaisu T-soluvälitteisestä ristireaktiosta Pandemrix-rokotteessa olleiden antigeenien ja keskushermoston reaktioiden välillä.
Yksi GSK:n vasta-argumenteista oli ainakin alkuvuosina, että yhtiön Kanadassa valmistama Aripanrix-niminen rokote oli samanlainen, sisälsi samaa adjuvanttia ASO3, mutta ei aiheuttanut narkolepsiaa. Vaarala osoitti, että Pandemrix (joka oli valmistettu Dresdenissä) sisälsi runsaasti polymerisoitunutta H1N1 viruksen nukleoproteiinia, joka oli erittäin voimakas antigeeni ja herätti geneettisesti alttiilla autoimmuunireaktion. Aripanrixissa tätä paakkuuntunutta proteiinia ei ollut. Ero oli luultavasti rokotteiden sisältämissä detergenteissä. Pandemrixin sisältämät polysorbaatti 80 ja X-100 olivat todennäköisesti näiden ”paakkuuntuneiden” nukleoproteiinien synnyn taustalla.
Vuosina 2013-2014 Vaarala oli vielä THL:n tutkija ja tutkimuksen johtopäätös oli, että narkolepsia kyllä liittyi Pandemrix-rokotteeseen, mutta käytetyllä adjuvantilla ASO3 ei ollut ratkaisevaa roolia. THL:n ja GSK:n läheiset ja herkät välit lienevät vaikuttaneet johtopäätösten muotoiluun.
Nyt uudet soluvälitteisen immuniteetin tutkimukset menevät pitemmälle. Tutkimusryhmä on löytänyt sikainfluenssaviruksen nukleoproteiinista ja neuraminidaasista peptidisekvenssejä, jotka ovat yhteisiä elimistössä, erityisesti hermostossa olevan o-mannosyltransferaasi- (POMT1) entsyymin kanssa. Nämä peptidit olivat 15 aminohapon (neuraminidaasi) ja 18 aminohapon (nukleoproteiini) pituisia. Ne herättivät T-lymfosyyttireaktion narkolepsiaan sairastuneilla henkilöillä, mutta ei juurikaan verrokeilla. ”Molecular minicryyn” perustuva ristireaktio T-solutasolla voisi juurikin olla puuttuva linkki narkolepsian syntymekanismin selvittämisessä.
Nyt on ääni muuttunut kellossa myös adjuvantin roolin suhteen. Tutkijat sanovat nyt (sanatarkasti Duodecimissa olleessa lyhennelmässä) ”Autoimmuunireaktion syntyyn myötävaikutti todennäköisesti myös rokotteessa ollut voimakas adjuvantti”. Tutkimusta ei enää tehty THL:n sisällä, joten puhe on nyt vapaampaa.
Koronarokotteiden kohdalla huolettaa se, että ASO3 adjuvanttia ollaan tuomassa moniin uusiin COVID-19 rokote-ehdokkaisiin. Periaate on sama kuin sikainfluenssarokotteessa: säästetään antigeenin määrässä ja korvataan säästö suurella annoksella adjuvanttia. Pandemrixissa pantiin rokotteeseen vain neljäsosa (3,75 µg) normaalista (15 µg) HA-antigeenimäärästä ja annettiin vahvan adjuvantin hoitaa loput.
Nyt kun on kuvattu ilmeisiä POMT1 entsyymin kanssa ristireagoivia peptidirakenteita, voitaisiin niitä hakea myös korona-antigeeneista. Useimmissa rokotteissa ajatellaan käytettäväksi vain S-antigeenia tai sen osaa, mutta on myös suunnitteilla koronarokotteita, joihin tulisi mukaan koronaviruksen nukleoproteiini. Tieto siitä, että ristireagoivia rakenteita ei ole näissä proteiineissa vähentäisi ennakkoluuloja. ASO3-adjuvanttia sisältävän koronarokotteen ”myyminen” suomalaisille tulisi joka tapauksessa olemaan vaikea pala.
Kirjoittaja Timo Vesikari
