Suomessa käydään tosi vilkasta keskustelua koronarokotteista, mutta puhe pyörii vain muutaman rokotteen ympärillä. Samanaikaisesti maailmalla on noin 100 rokotetta ihmisillä tehtävissä faasi 1-3 tutkimuksissa. Myyntiluvallisia rokotteita on toistakymmentä. Mitä nämä 100 rokotetta ovat ja tulevatko ne muuttamaan rokotusten kuvaa tulevaisuudessa?
Kaikkien koronarokotteiden äiti on BioNTech/Pfizerin mRNA-rokote. Tai ainakin se on kultainen standardi. Rokote on niin hyvä, että uusilla tulokkailla on vaikeuksia. Samaan kategoriaan menee Modernan vastaava rokote ja varmaan pian tuleva Curevacin mRNA-rokote. Vaikka tehossa ja turvallisuudessa ei juuri ole parannettavaa, niin Curevacin rokote (”mikro RNA tehtaat”) voi olla helpommin tuotettavissa monessa paikassa ja sen säilytys onnistuu jääkaappilämpötilassa.
Koska mRNA-teknologia on koronarokotteissa todella lyönyt itsensä läpi, niin on ymmärrettävää, että muitakin vastaavia on kehitteillä, arviolta kymmenkunta. On vain vaikea nähdä, mitä parannusta ne toisivat tullessaan, varsinkin kun Pfizerin rokotteesta varmaan valmistuu myös jääkaappiversio ja uudet versiot variantteja vastaan.
Toinen kymmenkunta kandidaattia on DNA-rokotteita. Nyt on aika selvää, että näistä ei ole RNA-rokotteiden haastajaksi. Monet DNA-rokotteet on tarkoitus antaa ihoon jonkinlaisen laastariviritelmän avulla, mitä voisi pitää plussana, mutta tuskin siitä kilpailuetua on.
Adenoviruskuljetinrokotteista on ollut edellisissä blogeissa. Jos lisääntynyt aivoveritulppariski vahvistuu näiden rokotteiden tyyppiviaksi (ja muut hyytymishäiriöt sen päälle), niin se vaikuttaa olennaisesti uusien tämän ryhmän rokotteiden mahdollisuuksiin. Kehitteillä on sekä gorillan että simpanssin adenoviruksia sisältäviä rokotteita.
Myös kunnolla eläviä viruksia on kuljettimissa, tarkoituksena antaa rokote nenään. Kuljetin voisi olla influenssarokotevirus tai myös siipikarjan NDV eli Newcastle Disease Virus, jota voidaan tehokkaasti kasvattaa kananmunissa ja se puolestaan on yksinkertainen teknologia, jota voidaan käyttää kehitysmaissakin.
Suurin osa kehitteillä olevista rokotteista sisältää kuitenkin vain koronaviruksen keskeistä piikki(S-)proteiinia, jonka ajatellaan olevan tärkein suojaavan immuniteetin kohde. Näin on siis sekä RNA-, DNA- että adenovirusvektorirokotteissakin. Pelkkä piikkiproteiini yksin ei kuitenkaan oikein riitä tuottamaan suojaavaa immuunivastetta, vaan mukaan tarvitaan tehostetta eli apuainetta eli adjuvanttia.
Osa uusista rokotteista pyrkii tehostamaan yksittäisen piikkiproteiinin immuunivaikutusta ryhmittämällä niistä useampia erilaisiin pallukoihin eli nanopartikkeleihin. Ensimmäinen tällainen rokote on Novavaxin tuote, jolla on jo myyntilupa ja hyväntuntuiset suojateholukemat, 96%, tehotutkimuksesta. Vaikka nanopartikkeli itsessäänkin on hyvä herättämään immuunivastetta, niin tuotteeseen on lisätty adjuvantti.
Mielenkiintoinen on myös kanadalaisen Medicagon tupakkakasvissa tuotettu nanopartikkeli. Sama yhtiö on tuottanut samalla menetelmällä influenssarokotetta, joka on todettu hyvin toimivaksi (Suomi oli tässä tutkimuksessa mukana). Mutta tässäkin on mukana GSK:n adjuvantti, tarvittiin tai ei. Toinen kanadalainen, VBI Vaccines, jonka hepatiitti B -rokotetta olemme tutkineet, on tehnyt proteiinikuoripallukan, johon on lisätty koronavirusantigeenia. Luottamus pallukan omaan immunogeenisuuteen on sen verran vahva, että rokotteessa on vain ”tavanomainen” alumiinihydroksidi adjuvantti. Toivottavasti pääsemme vielä tätäkin tutkimaan Suomessa.
Suurin osa piikkiproteiinirokotteista sisältää kuitenkin vain S- proteiinia tai sen alaosia. Näitä on yli 30 ehdokasta. Yksi nimekäs on Dynavax/Cloverin S-proteiinirokote, jossa kokeiltiin ensin GSK:n ASO3-adjuvanttia. Vaikka se oli ilmeisen tehokas, niin yhtiö päätti käyttää valmistuksessa vähemmän tehokasta adjuvanttia, CpG:ta.
Mielenkiintoinen on Kuuban Soberana-niminen rokote, jossa on piikkiproteiinin alaosa kiinnitettynä kantajaan, jona toimii tetanustoksoidi. Tämä on aikaisemminkin koeteltu rakenne. Adjuvanttina on alumiinihydroksidi. Kuuba aikoo tuottaa 100 miljoonaa annosta, joista pääosa menee Kuubaan, mutta osa riittänee myös vientiin. Hanke on pitkällä ja kuulostaa uskottavalta. Kuubassa on kehitteillä toinenkin, Abdala-niminen rokote.
Euroopassa tunnetuin on hanke, joka yhdistää Sanofin tuottaman piikkiproteiinin ja GSK:n ASO3-adjuvantin. Olen tästä ilmaissut huoleni aikaisemminkin. Jos osoittautuu, että vaikkapa AstraZenecan rokotteeseen liittyvät hyytymät saavat alkunsa itse piikkiproteiiniin liittyvästä (auto)immuunireaktiosta, niin ongelma voi olla suurempi, jos mukana on tehokas adjuvantti. ASO3:n kohdalla nämä opittiin narkolepsiasta.
Eräänlainen nanopartikkeli on myös koronavirus eli inaktivoitu viruspartikkeli. Kiinalaisissa kokovirusrokotteissa (Sinopharm, Sinovac) on mukana vain tavallista alumiiniadjuvanttia. Rokotteiden teho on kohtalaisen hyvä eikä verihyytymistä ole raportoitu. Kokovirusrokotteita voidaan valmistaa myös varianttiviruksista. Hyödyt ja haitat voivat siten olla hyvin tasapainossa, ja näitä rokotteita olisi saatavilla heti.
Kirjoittaja Timo Vesikari
